Näin HS:n videon jossa haastateltiin ulkomaanvaihdosta palannutta naista. Videolla hän kertoi kohtaamastaan kulttuurishokista Suomessa. Sen innoittamana lähdin kunnolla miettimään, että mikä omalla kohdalla Suomeen uudelleen asettaumisessa on ollut silmiinpistävintä. Itse en tosin ole ollut ulkomailla kun vuoden, mutta silti siinä ajassa ehdin ihan hyvin sopeutua toisenlaiseen kulttuuriin. Tässä lista asioista, joihin törmään Suomessa päivittäin:

- Suomalaiset eivät ymmärrä mun huumorintajua. Auts. Selvä enemmistö ei ymmärrä 95% ajasta, että heitän vitsiä. Suomalaiset ottaa todesta lähes kaiken ja tuntuu myös välillä, että vitsailu ei ole sallittua (siis tarkoitan läpänheitolle suotuisaa ympäristöä.) Ulkomailla kyllä olen ollut samassa kelkassa porukan kanssa huumorin suhteen
- Small talkin puute on vaatinut totuttelemista. Itsestäni tuntuu niin oudolle ja vähän epäkohteliaalle se, kun ei ole normaalia tavatessa kysyä kuulumisia tai muuta
- Moikkaamisen, katsekontaktin, hymyn, kosketuksen (tavattaessa halaamisen yms.) puute päivittäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä
- Säännöt ja suunnitelmat. Kaikesta on spontaanius kaukana. Jos haluaa nähdä kaveria, merkataan kalenteriin ensi kuun 10. päivä kello 14 ylös. Jos halutaan mennä baariin, pitää sekin suunnitella yksityiskohtaisesti, tietty vähintään viikkoa ennen. Tottakai ihmiset on kiireisiä, mutta aina voi silti olla enemän tässä ja nyt-asennetta

Voisin täydentää listaa vielä useilla kulttuurimme positiivisilla piirteillä, mutta se jää myöhemmälle. Te muut Suomeen palanneet, oletteko kohdanneet samaa? Tai jotain aivan muuta? Haluaisin kovasti kuulla kokemuksia!