Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

tietsikkan3r023.5.2018 11:23
1/6
Sodan 400-vuotis alkamispäivä

Tänään tulee kuluneeksi tasan 400 vuotta kummallisesta poliittisesta välikohtauksesta Prahassa, minkä jälkihoidosta kuitenkin kasvoi Euroopalle suhteessa kenties maailmansotiakin tuhoisampi ja merkittävämpi inhimillinen tragedia. Kyseessä on Prahan defenestraatio, jossa protestanttiset böömiläiset ylimykset heittivät keisarilliset lähettiläät ulos ikkunasta protestina Pyhän saksalais-roomalaisen keisariuden perivää Ferdinand Styrialaista vastaan. Tämä nimittäin kävi, osana missiota Habsburgien perintömaiden hallinnon keskittämistä sekä katolista vastauskonpuhdistusta, peruuttamaan protestanttien maaomaisuutta.

Ylimysten pahaksi onneksi keisarillinen valtuusto selvisi usean kerroksen ilmalennosta naarmuilla ja pääsi turvallisesti pakoon. Tästä katsotaan alkananeen kolmikymmenvuotinen sota, monimutkainen konflikti, jonka kuluessa jopa 10 miljoonaa ihmishenkeä oli sammunut, suurin osa siviilejä. Suurvallat mukaan nielaistuaankin sota oli tavallisen sotimisen sijaan enemmänkin valtava hirviömäinen kone, joka jauhoi maita ja ihmisiä elävältä eri valtakuntien nostoväkien, palkkasoturien, yksityisarmeijoiden, ryövärijoukkojen, uskonlahkojen välistä vihaa nostattavan propagandan sekä vähän väliä vaihtuvien liittolaisuuksien pyyhkiessä yli maanosan. Painajaisen kertakaikkisuudelle antaa perspektiiviä, että jos sota alkaisi nyt, valtaosassa Eurooppaa rauha vallitsisi ja sotilaat palaisivat kotiin vasta 2048. Ranskan ja Espanjan välillä taistelut kestäisivät vielä niinkin myöhään kuin 2059.

Hävityksen päättänyt Westfalenin rauha 1648 oli sodan inhimillisiin ja taloudellisiin kustannuksiin verrattuna mitätön voitto Ranskan, Ruotsin ja Alankomaiden "protestanttiselle" liittokunnalle Habsburgeista (Itävalta ja Espanja) liittolaisineen. Historialle sillä oli kuitenkin huomattava pitkäjänteinen merkitys.

Rauha sinetöi uskonnollisen pluralismin Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja aloitti samalla trendin, jossa uskonnon merkitys väheni kriittisesti valtakuntien välisessä kanssakäymisessä. Samalla keisarikunnan poliittinen painoarvo romahti ja teki sen jäsenistä käytännössä itsenäisiä valtioita virallisine rajoineen ja ulkopolitiikkoineen, mikä johti varsinkin Brandenburgin vahvistumiseen sekä kehittymiseen Preussiksi, joka kaksisataa vuotta myöhemmin yhdisti Saksan pikkuvaltiot yhtenäiseksi keisarikunnaksi. Espanja heikkeni sodan myötä myös merkittävästi, jolloin sen paikka Euroopan mahtavimpana suurvaltana periytyi Ranskan, Alankomaiden ja Englannin kesken.

Eurooppa kaikkiaan luiskahti sodan, sekä sen päättäneen rauhan, myötä feodalismin, palkka-armeijoiden, epäselvien valtionrajojen, löyhän byrokratian ja kirjanpidon, alueellisten lainsäädäntöjen, uskonnollisen kiihkoilun sekä aristoteellisen filosofian keskiajasta - merkantilismin ja absolutismin kasvukipujen kautta - esimodernin ajan sekulaariin tieteelliseen empirismiin, luonnonoikeuteen, yhteiskuntasopimukseen, aatelisvallan korvautumiseen ammattimaisilla virkakoneistoilla sekä valistuksen humanistisiin ihanteisiin.

Kolmikymmenvuotinen sota vaikuttaa edelleen perustavanlaatuisesti eurooppalaisen ihmisen psyykessä, niin hyvässä kuin pahassa. Sen syyt ja perintö ovat kolossaalisen monimutkaisia, mutta tiivistetysti sen voidaan sanoa viimeistään polttaneen maahan keskiaikaisen ihanteen yhtenäisestä paavillisesta kristikunnasta. Sen verisistä tuhkista nousi kuitenkin Eurooppa; suurin piirtein sellaisena kuin sen nykyään ymmärrämme. Siksi tänään muistelen näitä tapahtumia ja pyrin ymmärtämään niiden merkitystä niin itselleni kuin koko maailmanhistorialle.