Huono otsikko, yritän vähän selventää. Mulla on aina ollut aivan liian vahva taipumus mennä reippaasti asioiden edelle/kuvitella kaikkea. Muutamia esimerkkejä niistä:

- olen vasta hakenut opiskelupaikkaa ja odotan tuloksia = päässäni olen kääntänyt asian jo niin, että pääsin opiskelemaan ja mietin kaikkea opiskeluun liittyvää
- löydän kiinnostavan ilmoituksen ihanasta vuokra-asunnosta enkä ole vielä edes ottanut yhteyttä vuokranantajaan = mietin jo esim. miten sisustaisin ko. asunnon
- tapaan ihanan ja kiinnostavan pojan ja olemme yhteydessä ja vaihdamme kuulumisia = pienessä mielessäni kuvittelen hänet jo poikaystäväkseni. Tai vielä pahempaa, jos päädymme oikeasti seurustelemaan niin saatan hyvinkin kuvitella jo suhteen alussa (!) koska menisimme naimisiin, millaisia lapsemme olisivat yms.

jne jne. (tulipa entistäkin typerämpi olo kun kirjoitin noi ja sitten luin)

Oon huomannut että nää kaikki liittyy tulevaisuuteen tai on muuten vaan ns. isompia asioita, ihan pikkujutuista (tyyliin jostain vaatteen ostamisesta) en kuvittele liikoja.
Toisinaan joku asia toteutuu oikeasti eikä vain mun mielessä ja silloin oon mielettömän onnellinen. Useimmiten vaan odotan ja kuvittelen liikoja ja sitten kun jokin asia ei toteudukaan, reagoin siihen liian voimakkaasti ja välillä pettymys ei unohdu moneen päivään. Typerää, tiedän. Mä en tiedä mistä tällainen tyhmä tapa johtuu ja miten tästä voisi päästä eroon?? Oon yrittänyt olla vaan toivomatta liikoja mutta se ei oikein onnistu, aina jossain vaiheessa ajatukset karkaa huomaamatta siihen ajankohtaiseen asiaan ja sitten oonkin taas kuvitellut liikoja enkä ikään kuin saa palautettua itseäni maan pinnalle.

Oonko mä ainoa pilvilinnojen rakentelija? :/ Onko joku kenties päässyt eroon tällaisesta tavasta edes osittain?