Pelkään epäonnistumista. Pelkään pettymyksiä. Pelkään että mun kisahermot ei kestä. En haluu osottaa mun heikkoutta, mut aina ei voi valita. En halua itkeä epäonnistuneen kisan takia. Monet on vaa " se oli vaa yks huono suoritus " mut mulle se on enemmän. Yks kisa vähemmän, yks taso vähemmän. Tätäkö se on ku tähtää huipulle jonain päivänä?

// sori oli pakko tulla avautuu fiiliksistä, koska oon matkalla kisoihin ja yritän kasvatta itseluottamustani takad