Yhyy4.3.2018 12:23
1/5
Paska rahatilanne ahdistaa

Ahdistaa hirveästi huono rahatilanne.

Muutin opiskelujen perässä omilleni 15-vuotiaana läheiselle paikkakunnalle, sillä vanhemmat asuvat keskellä ei-mitään, jossa ei ole julkista liikennettä, porukoilla vain yksi auto eikä minulla ole mopokorttia. Katsottiin yhdessä porukoitten kanssa omilleen muuton olevan järkevintä.

Meikä eleli sitten alkuun lapsilisällä ja opiskelijan asumistuella, kun vanhemmilla ei ollu varaa maksaa menojani. Tiukkaa teki mutta sillä pärjäsin, ruokajakelusta (6 eurolla saa ison kassin päiväysruokaa) oli iso apu. Viime syksynä meinasi kuitenkin tulla ongelmia, kun opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin. Minä tuolloin 16-vuotiaana en saanut kuin lapsilisää, mitä ei katsota tuloksi yleisessä asumistuessa. Hain sitten itselleni toimeentulotukea, johon tuli perheen yllätykseksi myönteinen päätös, ja sillä sekä lapsilisällä pärjäsin taas puolisen vuotta.

Kun täytin joulukuussa seitsemäntoista ja aloin saamaan opintotukea, alkoi tulemaan ongelmia. Vanhemmat olivat tosiaan siirtäneet aina lapsilisän tililleni erikseen, joten kela oli ilmeisesti katsonut että vanhemmat jotenkin "tarkkailevat" rahankäyttöäni ja auttavat elatuksessa.
Koska porukat eivät enää ns. elättäneet minua, kela vaati minua varaamaan aikaa lastenvalvojalle, jotta voisin hakea elatustukea, mitä kummeksuin. Meikä sitten soitteli, ja täti puhelimessa sanoi ettei oikeastaan kuulu heille, koska vanhempani ovat yhä yhdessä, mutta hän selvittää asiaa. Lastenvalvoja sitten soitteli takaisinpäin ja kertoi että tarvitsisin edunvalvojan jotta heidän puoleltaan voisi viedä asiaa eteenpäin.

Äitini sitten soitteli kelaan ja selitti kuinka järjetöntä on hankkia minulle edunvalvoja pelkästään kelan tukia varten, ja kun olen täyttämässä tänä vuonna kahdeksantoista. Vaan ei auttanut, kela vaatii minua yhä hakemaan edunvalvojaa jos haluan toimeentulotukea säälittävän opintuen ja asumistuen lisäksi.
Vanhemmat olivat sitä mieltä ettei ole järkeä hakea minulle edunvalvojaa, sillä kela ei maksaisi sitä, vaan kaikki menisi minun omasta pussista.

Tilannehan on siis se, että minulle jää vuokran jälkeen 65 euroa rahaa elämiseen. Porukat tietenkin sanoivat auttavansa niin paljon kuin omista vähistä rahoistaan pystyvät, aion ruveta käymään taas säännöllisesti ruokajakelussa (jolloin ruokamenot on vain n. 40e kuukaudessa) sekä ajattelin mennä seurakunnalla käymään, jos heiltä saisi jotain apurahaa. Minulla on myös säästössä käteistä 700e, joilla voin ostaa koulukirjoja (opiskelen kaksoistutkintoa, joten lukiokirjoihin menee jonkun verran rahaa).

Oli kuinka paska tilanne tahansa, kyllä meikä pärjää. Olen vain niin väsynyt siihen saatanan senttien laskemiseen kaupassa, siihen etten voi ikinä ostaa kenellekään syntymäpäivälahjaa, siihen etten voi lähteä edes ystävän kanssa sille kahden euron kahvikupille koska ei ole rahaa. Se syö ihmistä niin helvetisti kun aina vain pärjää, eikä pysty elämään.

Ketään kenellä on paska rahatilanne? Mielipiteitä siitä, kannattaisiko minun hakea edunvalvojaa? Osaisiko joku edes kertoa kuinka koko edunvalvoja-systeemi tarkalleen ottaen toimisi?

[x] Avautuminen.