En tiiä mistä sain tän aiheen päähän, ehkä eilen tapahtuneesta lapsen murhasta täällä Porvoossa.
Mulla ei onneks oo kauheesti ollu elämässä mitään kauheuksia, mut aattelin jakaa tähän kuitenkin pari juttua.

Ensinnäkin tulee mieleen mun läheisen kuolema. Viimeset päivät kun hän kärsi eikä ollut enään oma ittensä oli kauheeta katottavaa. Tuli itkettyä paljon. Agressiiviseen sairauteen kuoleminen ei oo kaunista kateltavaa...

Toinen kauhee juttu on eilen tapahtunut 3-vuotiaan murha täällä Porvoossa. Pahinta on se, että jos olisin mennyt kouluun minuutin myöhemmin, niin olisin nähnyt sen. Uskomatonta ajatella että asiat ovat minuuteista kiinni.

Jos haluutte niin tekin voitte jakaa omia kokemuksia.