Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Fan1pala5.7.2018 1:01
1/1
Paha olo

Näin tässä yhden mukavan tyypin "elämänkerran", ja päätin että ehkä vois täällä vähä avautuu ku muute en voi. En ny oleta kenenkää lukevan tätä loppuu, mut ehkä tää auttaa jotenkin.

Mä en ees tiiä mistä alottaa. Tuntuu siltä ku kaikki menee päin p*rsettä.
Mä asun Pirkanmaalla. Mä oon aina asunut täällä, ja mä olin pienenmpänä samaan aikaan hyperi, mut samaan aikaa olin tosi paljon yksin. Eskarissa jo huomasin, et en kunnol kuulu joukkoon, koska kaikki jätti mut ulos leikeistä, ja en ees yrittäny tarpeeks monen hylkäämisen jälkee. Mul oli 1 saakka nyt tähänki päivää"paras kaveri" jolle ä oon kateellinen, jota mä vihaan, mut silti en vok päästää irti, kosk tuntuu siltä kun se olis mun ainoo kaveri. Mä yritän aina välil vähän irrottautua siitä, ja olla muiden kaa, mut olin mä ny kaverini tai jonkun muun kaa, siin on aina se taka-ajatus, et "ne vihaa mua" "ne ei halua mua niitten kaa ja" "ne varmaa haukkuu mua ain kun oon pois paikalta." Ja mä TIEDÄN et se ei oo totta, mut mä en voi vaan päästää irti siitä ajatuksesta. Must tuntuu iha siltä ku olisin iha "feikki" ja esitän kaikkee.. Et mä esittäisin et mul on masennus, ja mä vaan haluun huomioo, mut samaan aikaan on se: *Jos mä haen huomioo miksen kerro kellekkään?" Ja mul on vaa sekava olo. Joskus oon suihkus ja paha olo valtaa mielen, ja mä vaan lyön itteeni. Sitte aattelen taas "mä vaan feikkaan, en ees voinu lyödä kunnolla" ja mä AINA oon ekana ajattelemas itsemurhaa. Katson jotai sarjaa jossa tapahtuu jotai pahaa "mitä jos se tappais ittensä?" Ja mä en ymmärrä mikä mus on vialla, ja mä halveksin kaikkee itessäni, piirteitä, ulkonäköä, suoraa itteeni. Mut sit ku otan sen veitsen kätee, ja mietin viiltelisinkö, nii en pysty. "Koska mähän vaa feikkaan."

Mul on niin paljon lisää kerrotravaa, mut musta tuntuu siltä et kukaa ei jaksa ees lukee tätä loppuu.

En hae huomioo, yritän vain löytää tapaa rekisteröidä tunteeni jonnekkin.