Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Minkelii14.6.2018 11:59
1/13
Outo ahdistuskohtaus yhtäkkiä (koittakaa olla cringaamatta)

Nyt tulee pitkä stoori joten koittakaa jaksaa lukea tää loppuun, pakko purkautua johonki. Ja koittakaa sanoa mielipiteenne myös näistä asioista. No niin, nyt lähtee stoori! Tää päivä on lähteny ihan hyvin käyntiin eikä ole tapahtunu mitään semmosta, mikä vois ahdistaa. Kuitenkin veljen kanssa riideltiin siitä mihin lähetään lenkille. En kuitenkaan lähteny mukaan.
No, päätin mennä ulkoiluttamaan kissaani talutushihnalla ja kaikki oikeestaan ihan hyvin. Kun äiti ja veli lähti pyöräileen, ni päätin sit lähteä kissani kanssa perään, mutta sitten kadotettiin ne näköpiiristämme, joten käännyttiin kotiin päin. Sitte jotenki tuli syyllinen olo siitä, kun oltais lähetty mukaan, siksi koska ”mä oon aina halunnu käyttää kissaani jossain kaukana kävelyllä ja nyt yritin saada sen minkä haluan.” Joo se on hyvä asia ku toive toteutuu, mut mä vaan pelkään sitä, että jos mun jokin toiveista toteutuu, niin se vaikuttaa jotenki siihen, että muut toiveeni ei sitten toteudu. Siksi pyrin siihen, etten sais mitä haluan ja koitan aina olla epämukavuusalueella.
No niin takaisin tähän päivään. Yhtäkkiä tuli mieleen yks huono koulusuoritus, joka alko ahdistaa ihan suunnattomasti. Mä tein sen kaverin kanssa parityönä ja mulle tuli mieleen ajatukset, että ”se suoriutu paremmin ku mä, uskallanko lähteä sen kans mihinkään ku mä pelkään että puhutaan niistä numeroista ja se sai paremman ja voin taas tuntea nahoissani sen että miten mä voin mokata parityössä näin pahasti.” Sit musta tuntuu siltä että mä oon iha paska ystävä jos en tiedä mun kaverin arvosanaa ja se mun ja kaikki muut varmaan tietää ihan kaiken kavereistaan mutta mä oon vaan koko maailman huonoin ihminen.
Mua sitte rupes ärsyttää toi asia niin paljon että mulla tuli agressiivisia ja väkivaltasia ajatuksia mieleen ja sitte mulla tunkeutu mieleen sellainen ajatus, että mä puran kaiken pahan olon mun kissaan ja oon väkivältainen sitä kohtaan vaikken IKIMAAILMASSA pystyisi satuttaa ketään. Piti lähtä äkkiä sisälle etten vaa tekis mitää pahaa mun rakkaimmalle lemmikille. Mulla tunkeutu kaikkia ahistavia kuvia mieleen rääkätystä kissasta ja ajattelin että ”aattele jos oisin jääny kissani kanssa ulos ni ajattele jos oisin tappanu kissan ja...”. Sitte sisällä aloin miettiin että tapan itseni ku oon näin vaarallinen ja paha ihminen ja siitäki ahdistuin. Mulla on nyt huono fiilis mutta silti samalla myös hyvä fiilis. Mua huolestuttaa tää mun tämänhetkinen fiilis. Mulla on jotenki rauhallinen ja levollinen olo mutta samalla mieltä jäytää pelko siitä että ”menetän kontrollini ja vahingoitan jotain toista ja itseäni.” Mua eniten mietityttää tää jonkinlainen ”hyvä fiilis.” Mä en jaksa ajatella koko asiaa yhtään, mutta jos mä en sitä ajattele, pelkään että menetän myöhemmin itsehillintäni ja satutan jotaki. Ja tiedän että nuo kuulostaa niin sekavalta, en pystyny parempaan. Te varmaan pidätte mua ihan hirviönä, luuserina ja idioottina ja teillä varmasti syntyy myötähäpeä mua kohtaan ku laitan tämän demiin mut oikeesti mua huolettaa tää fiilis ja kaipaan tukea joltain, sillä perhe ei ymmärrä ja nauravat vain jos kerron. Enkä nyt kaipaa mitään lääkäriä vaan kaipaan teidän mielipidettä että oonko normaali vai iha saakelin hullu joka pitäis viedä hullujenhuoneelle? Auttakaa mua tämän asian kanssa, muttei siis tarvi terapeutiksi tai lääkäriksi ryhtyä, kuhan saan pieniä vinkkejä esim siihen että pittääkö mun puhua mun kaverin kanssa tosta arvosana jutusta vai pitääkö unohtaa koko juttu? Vai onko kaikki sittenki kiinni mun asenteesta? Mut kuitenkaan tähän ei tuu yhtään vastausta ja häpäisin itteni demissä, taas...