En oikeen edes tiedä miten aloittaisin kertomaan tätä asiaa, mutta nyt on vaan pakko saada purkaa jollain tavalla sisällä olevaa pahaa oloa. Tää asia on vaivannut mua tavattoman pitkään, enkä ikinä ole tästä kenellekkään ulkopuoliselle viittinyt/jaksanut/uskaltanut mennä kertomaan. En ole aikaisemmin edes kirjoittanut minnekkään tästä asiasta, mutta nyt on vaan pakko. Vaikka tää ei välttämättä edes auta paljoakaan, mutta jos täällä nyt sattuis olemaan joitakin ihmisiä, joilla ois samanlaisia kokemuksia ym. niin seki vois jollain tavalla helpottaa...ehkä?
Asiani koskee siis narsistista alkoholiongelmaista isääni. Rehellisesti sanottunua hänellä on ollut loka-marraskuusta alkaen ryyppyputki päällä, enkä ole siis nähnyt häntä kertaakaan selvinpäin viimekuukausina. ( Jos ei lasketa joitakin yksittäisiä pieni hetkiä, kuten aikaista aamua). Hän ei ole ollut enään pitkään aikaan omaitsensä juomisen takia, enkä tiedä kuinka kauan enään jaksan. Hän on päivästä toiseen hermostunut, agressiivinen, poissaoleva, unohtelee asioita, ei kykene tekemään joitakin asioita enään yksin mitä ennen on ihan huoletta pystynyt, hän ei huolehdi itsestään eikä tunnu välittävän ollenkaan muista ihmisistä. Hän huutaa ja raivoaa kännissä äidille päivästä toiseen, mikä on myös äidille erittäin raskasta. Jos hänelle koittaa sanoa ''lopeta juominen''hän ei kuuntele, tai hän alkaa syyttelemään äitiä hänen ongelmistaan ja kaikesta mahdollisesta. Hän ei oikeesti tee nykyään enää mitään muuta kun juo ja polttaa tupakkaa, huutaa ja raivoaa kännissä. Olen koittanut puhua hänelle asiasta, mutta ei hän tee asian muuttumiseksi yhtään mitään, vaikka niin lupaakin. Olen niin kyllästynyt ja toivoton asian suhteen että en enään oikeesti tiedä mitä mun pitäis tehdä ja kuinka kauan jaksan tätä :'( Olen huolissani myös äidistäni ja pikkuveljestäni jotka kärsivät myös isän käytöksestä ja toiminnasta. Kuinka he jaksavat tätä kaikkea? Ja kuinka kauan vielä? Haluisin isän menevän hoitoon, mutta eihän omasta mielestään tarvitse mitään hoitoa koska, ''mitään ongelmaahan ei ole''. Tää vaikuttaa niin paljon kaikkeen :'( Haluaisin saada apua tähän, mutta en tiedä mistä ja mitä kautta? Ja riittääkö mulla rohkeutta avun hakemiseen :'(
Tässä ei ollut edes murto-osaa kaikesta mitä kannan sisällä, mutta koitin edes jotain kirjoittaa :'( kyselkää mitä vain ja kirjoittakaa omia kokemuksia ym. Olen toivoton ja erittäin väsynyt...