Ei täällä ehkä hirveästi opettajia pyöri.. Mutta olen 15v ysiluokkalainen tyttö. Olen todella yksinäinen, vaikka minulla on pari kaveria koulussa, en ole kenenkään ensimmäinen vaihtoehto. Tänäänkin erään aineen miesopettajani sanoi, että olen liian huono tukiopetukseen, että se on niille jotka pyrkii pidemmälle. Hän siis periaatteessa tarkoitti, että olen toivoton tapaus, mitä järkeä edes yrittää. Okei, mulla menee huonosti, olen masentunut ja paljon poissaoloja, mutta haluan silti lukioon ja haluaisin tulevaisuudessa opettajaksi, koska haluan olla muille sellainen joka auttaa ja ymmärtää. Olen aiemminkin ajatellut että ehkä elämäni ja tulevaisuutenu ovat hukkaanheitettyjä, mutta nyt kun vielä sain kuulla sen opettajan suusta? Koulussa olen parin rinnakkaisluokkalaisen kanssa mutta omalle luokkalaisilleni olen kuin ilmaa. Okei, olen kuullut että he sanovat minua vitun oudoksi ja outoa kun olen poissa niin paljon. Tiiän että oon ruma, mulla on peili, eikä siinä varmasti kauheasti menetä vaikka muhun jättää tutustumatta, mutta onko pakko puhua pahaa kun ne ei ees tunne mua.. Ja tässä esimerkki, opettajamme sanoi että voidaan tehdä ryhmätyö oppilaiden itse päättämissä ryhmissä jos tehdään niin ettei kukaan jää ulkopuolelle, ja tiedän, että opettaja tarkoitti minua koska luokassamme on hyvä yhteishenki, muut juttelevat ja on kuin en olisikaan siellä. No niin, niinhän siinä kävi että ryhmät muodostuivat ja opettaja sanoi sitten "Katsokaa nyt, siinä (mun nimi) istuu yksin, ette te tällein voi tehä. (mun nimi), menisitsä vaikka tonne Kaisan ja Jennin (keksittyjä nimiä) kanssa tekemään ryhmätyötä?" Sanoin että joo, menin, ja he kohtelivat minua kuin ilmaa ja siirsivät pulpettinsa pois minun luotani. En kestä tämmöistä, miten saan apua? Elämni oli ihan erilaista ennen. Minulla oli kavereita. En nyt ole mikään itseäni säälivä angsti vaan olen yrittänyt päästä mukaan, jutellut, pistänyt viestiä yms mutta ei. Minua ei haluta. Ja tänään kun vielä opettajakin sanoi sen. Toivoisin vaan että joku huomaisi.. en itse kehtaa mennä opettajalle tms. sanomaan "Moi, ihmiset ei tykkää musta ja mulla menee huonosti tarviin apua heh" vaan toivon että joku näkisi, huomaisi.. En nyt tarkoita että opettajien velvollisuus olisi pitää huolta oppilaiden henkisestä terveydestä mutta se jos välittää edes vähän, ja viitsii näyttää sen, voi pelastaa elämän. Ihmisiä kuolee kiusaamisen yms. takia, ja monet niistä saataisiin estettyä. Voi vaikka tunnin jälkeen kysyä poissaolevalta, surulliselta oppilaalta että miten menee, jos yhtään kiinnostaa. Toistan tän mutta se voi pelastaa elämän. Kiltit. Huomatkaa. Näyttäkää jos välitätte.