Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

_Misty_19.4.2018 18:00
1/4
Onkohan mun perhe iha normaali?

Hei, mietin vain, että onkohan mun perhe ihan normaali...
Mut mutsi huutaa IHAN KOKO AJAN. Se ei vaan tunnu siltä, vaan oikeesti. Eikä se puhu mistään muusta kuin koulusta. Pitäs koko aja saada kymppejä.
Mun sisko, joka on kakkosluokalla, niin ei tee mitää koulun eteen. Se lintsaa iha vitusti (kyllä, luit oikein, kakkosluokkalainen lintsaa). No mä lintsaan myös joskus, mut tuplasti vähemmän kun se. Lintsaaminen on mutsille okei, ja isää ei vois vittuakaan kiinnostaa.
Mutta, miksi mä lintsaan:
-oon yhdysluokalla (eli G luokkalaiset eli erityisluokkalaiset samassa normaaliluokkalaisten kanssa, itse olen normaaliluokalla) ja ne G luokkalaiset metelöi ja häiritsee opiskelua iha helvetisti
-opiskelen kotona, koska en opi koulussa mitään (eli käyn periaatteessa turhaan siellä)
-mua masentaa olla koulussa
-opettajat ja reksi kiusaa
-ei kunnon kavereita
-päätä alkaa särkee metelistä, opettajat ei välitä metelistä
-mua aina väsyttää koulussa, joka johtuu siitä, että mulla on ehkä yks sairaus
Joudun muutenkin olemaan poissa koulusta paljon, kun mulla on ehkä yks sairaus joka aiheuttaa helvetinmoista kipua ja väsymystä. Joskus on pakko lintsata, ylläolevien syiden vuoksi. Lintsaan mahdollisimman harvoin kuitenkin. Tiedän, että se on väärin.
MUTTA siskoni lintsaa ihan vitusti. Se lintsaa joka melkee joka viikko 1-3 päivää. Hänen koulu on puuttunut poissaoloihin, mutta mutsi ja siskoni ei välitä.
Mun sisko pelaa iha helvetisti ja on puhelimella. Enemmän jopa kuin minä. Kyllä, luit oikein.
Meiän isää ei vois vähempää kiinnostaa, ja se on melkee aina töissä. Se on aina vihanen ja raivoo joka asiasta.
Ja arvatkaa vielä mitä! Mun mutsi kertoo mun siskolle vastaukset sen läksyihi, EIKÄ MUN SISKO MEINAA JAKSAA SILTI TEHDÄ NIITÄ. Oikeesti, mitä vittua. Mun sisko ei jaksa koskaa tehä mitää ja syö kaikkee paskaa. Mä joudun aina kantaa kauheeta taakkaa ja kärsiä kaiken paskan. Sisko pääsee aina helpommalla, ja menee siitä mistä aita on matalin.
Epäilen, että olen kärsinyt masennuksesta 2 vuotta. Yritin kertoa siitä mun mutsille, mut ei sitä voinu vähempää kiinnostaa ja se alko valittaa sen omista vaivoista, esim. sen ms taudista.
Mulla ei oo ees kunnon kavereita, viimeksi oli joskus ala-asteen ekoilla luokilla muutama kaveri. Olen tosi ujo ja sosiaalisesti vähän "eristäytynyt". Haluaisin kovasti kavereita, mutta pelkään ihmisille puhumista. Pelkään, että hekin lyövät ja pettävät minua niinkuin mun mutsi.
Haluaisin harrastaakin jotain. Minulla on muutama mielenkiinnon kohde, piirtäminen, musiikki (erityisesti laulaminen) sekä voimistelu ja tanssi. Tykkään myös kirjoitella tarinoita ja olen tosi lahjakas kielissä. Olen näissä kaikissa asioissa hyvä ja lahjakas, niin ovat kaikki sanoneet ja olen itsekin sitä mieltä. Haluaisin, tehdä sitä mitä rakastan, enkä sitä mitä vihaan. Eipä ihme, että en ole oikeastaan koskaan ole tuntenut olevani onnellinen, vaan masentunut. En käy koulun jälkeen missään, vaan homehdun masentuneena ja kuuntelemassa huutoa neljän seinän sisällä. Tuntuu siltä, että elämäni ja taitoni menee hukalle. Vanhempia ei kiinnosta ne asiat, mistä olen kiinnostunut.

Tässä oli jonkinlainen avautuminen... Kiitos jos jaksoit lukea... <3