Minä ainakin puhun paljon itsekseni ollessani yksin kotona. Ajattelen asioita paljon englanniksi ja tykkään puhua niitä myös ääneen. Saatan puhua ihan arkisista asioista, kuten vaikkapa säästä tai siitä mitä aion tehdä seuraavaksi. Tai sitten esimerkiksi harjoittelen kertomaan itsestäni asioita englanniksi ja ikään kuin valmistaudun vastaamaan kysymyksiin, joita minulle saatettaisiin tulevaisuudessa esittää. Mielestäni kielitaitoni on kohentunut tämän ansiosta :D. Julkisilla paikoilla en kuitenkaan koskaan juttele itsekseni.

Välillä juttelen ajatuksissani myös muiden ihmisten kanssa ja keksin niihin sitten itse vastaukset. En siis kuule päässäni kummallisia ääniä, vaan keskustelen ihan vain itseni kanssa. Saatan käydä läpi menneitä ja tulevia tapahtumia tai saatan kuvitella miellyttävämmän lopun jollekin keskustelulle. Kaikkia tällaisia puhun siis myös ääneen.

En ole yksinäinen, minulla ei ole mielikuvitusystävää enkä kuvittele, että huoneessa olisi joku kuuntelemassa minua ja näin ollen kohdistaisin juttuni hänelle. Mielestäni on vain hauskaa jutella ääneen ja ajatuksetkin selkiintyvät hyvin.

Pidättekö minua nyt ihan hulluna vai onko tämä normaalia? Kertokaa mielipiteitänne ja ajatuksianne.