Mulla oli paha burnout viime keväänä, jonka aikoihin aloin jostain syystä pelkäämään ja ahdistumaan ajatuksesta, että joku läheinen kuolisi. Kävin erityistyöntekijällä ja hän pisti pelon burnoutin piikkiin ja epäili sen menevän pois, kun saa levättyä.
Nyt jotenkin havahduin, että joo burnout on suurimmilta ohin ohi ja olo parempi, mutta käytän edelleen tämän ajatuksen ajatteluun lähes tunnin joka päivä. Mietin siis, että mitä jos poikaystävä/äiti/koira/joku ystävistä jne. kuolisi ja spekuloin tilannetta päässäni. Ajatukset ahdistaa mua, mutten pysty niitä lopettamaankaan. Joskus se on sellaista viiden minuutin pätkissä tulevaa mietiskelyä, mutta jos on jo valmiiksi ahdistava olo, niin tähän saattaa tuhraantua koko päivä kun olo vaan pahenee ja itkettää, ahdistaa (harvemmin kyllä näin). Tiedostan, että on ihan naurettavaa miettiä tollasta, mutta tuntuu etten voi sille mitään.
Jotenkin alko yhtäkkiä päässä raksuttaan, että eihän tällänen voi olla normaalia? Voiko tää olla joku OCD tai joku vastaava? Mua hävettää jotenki ihan hirveesti, tuntuu ettei kukaan muu varmasti käytä aikaansa näin naurettaviin ajatuksiin.

Onko kellään muulla jotain vastaavia kokemuksia tai ideoita, mikä vois auttaa tai mikä tässä vois olla syynä?