lilpol7.3.2018 7:11
1/4
Olen tulosa hulluksi || Avautuminen

Halusin tulla tänne selittämään yhden asian, koska minulla ei ole lähipiirissä ketään kehen voisin luottaa tai kuka ymmärtäisi. Olin siis noin puoli vuotta sitten kipeänä ja minun piti lähteä lääkäriin nielutulehduksen takia. No, minulla on aika paljon aikaisempia huonoja kokemuksia sairaalasta lähinnä henkilökunnan takia, vaikka kyllä monet työntekijät ovat olleet mukaviakin! Siellä lääkärissä se lääkäri sitten mittasi kuumeen korvastani ja alkoi sitten ihan yhtäkkiä nauramaan korvilleni. Minulla oli myös ääni aivan lähtenyt ja kurkkuni oli hirveän kipeä, minkä takia näytin varmaankin lääkärissä aivan hirveältä mököttäjältä. Äitini sitten myöhemmin raivosi minulle autossa käytöksestäni, koska en juuri pystynyt puhumaan. Ei tässä varmaan mitään ihmeellistä teille ole, ja varmaan ihan pikkujuttu mutta sen jälkeen itkin kotona huoneessani aika pitkään. Minua on siis kiusattu aikaisemmin ja välillä edelleenkin paljon, minkä takia minulla on heikompi itsetunto kuin muilla ja otan tällaiset pienetkin asiat helposti itseeni. Olen myös aika herkkä, ja tästä puheen ollen minulla ei ole kovinkaan lämpimät välit äitiini. Äitini on kuittaillut minulle mm. ”lakkaa olemasta noin herkkä” ja muuta vastaavaa, joskus jopa sanonut ”et sinä mikään kedon kaunein kukka ole” ja muuta tällaista. Olen myös viillellyt pahaan olooni, koska en osaa purkaa sitä oikealla tavalla. Ja olen ollut tällainen jo pari vuotta. Ongelma on siinä, etten yksinkertaisesti pysty kertomaan kellekkään, en kouluterveydenhoitajille, kuraattorille tai muillekkaan.
No, nykyään minua pelottaa ja ahdistaa mennä aivan hirveästi lääkäriin. Hiihtolomalla minun oli tarkoitus mennä kavereiden kanssa kauan odottamalleni matkalle mutta se peruuntui, koska lähtöä edeltävänä aamuna minulla oli 38 asteen kuume. Olen edelleenkin hyvin pettynyt, koska kaverini ovat yhdessä pitämässä hauskaa ja minun reissuni peruuntui kokonaan. Tänään minun pitää käydä lääkärissä hakemassa lääkärintodistus, että saan lippurahat takaisin. Äitini tulee lääkäriin mukaan viemään minut ja pelkään, että käy samalla tavalla kuin viimeksikin. Aamulla sanoin äidilleni ”en halua mennä lääkäriin koska ne taas varmaan nauravat minulle” ja äitini sanoi närkästyneenä takaisin ”miksi olet noin sekaisin, ihan mielikuvitusjuttuja keksit”.
Pelkään nykyään myös sitä, että äitini ja isäni tajuavat kuinka sekaisin olen, keksin kuulemma usein mielikuvitusjuttuja heidän mielestään ja puhun sekavia. Yritän kontrolloida käytöstäni niin, että miellyttäisin kaikkia ja että kukaan ei huomaisi outouttani. Olen todella peloissani ja minusta tuntuu että tämä on jotain vakavaa, että olen vaipumassa psykoosiin tai jotain. Ja pahinta on se, vaikka perheeni kuittailee kuinka sairas, hullu ja sekaisin olen, he eivät silti välitä henkisestä terveydestäni. He eivät ole ikinä edes yrittäneet soittaa psykologille tai kellekkään vaikka ovat selkeästi huomanneet kuinka huono vointini on henkisesti. Ennen olin hyvä oppilas koulussa, ja arvosanojeni keskiarvo on nykyään laskenut monella numerolla. Olen vain alkanut menettää uskoa elämääni, enkä usko että kykenen mihinkään.
Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä, jos kukaan tätä edes jaksaa lukea. Meni myös varmaan väärään kategoriaan.