Tajuutteks kuin onnellinen voi olla siit et on onnellinen kun ei muista koska on viimeks ollut aidosti onnellinen. En rehellisesti muista olenko ollut onnellinen tällä tavalla aidosti koskaan sitten sen jälkeen kun oon ollu ihan pieni lapsi. En ees tiiä miten voi kaivata jotain mistä ei oo ees varma mitä se ihan oikeesti on. Mun käsityksen mukaan onnellisuus tarkottaa että vaikka elämässä ois murheita ja asioita jotka ei oo niin hyvin niin osaa silti olla iloinen ja ne hyvät asiat on isompia kun ne murheet ja onnellisuus on myös sitä että ei ajattele että olisi parempi jos minä en olisi hengissä, minä olen huono. Onnellisuus on sillannen suuri rinki mihin kuuluu itsetunto, itsevarmuus, iloiseminen, positiiviset tunteet, oikeanlainen asenne et tästä selviää... Vaatii paljon että on onnellinen, ainakin mulla. Olen kyllä ollut iloinen mutta onnellisuus ja iloisuus on niin eri asia. Ja rehellisesti en muista koska viimeksi olen ollut iloinen koko päivän, niin että koko päivänä ole suunnitellut tappavan itseeni. Liian monta vuotta on menny mun elämästä siihen et oon ollut pienessä kuplassa missä ei ole valoa, eikä muutakun minä ja peili, jonka hajottaa koska ei vaan jaksa enään naamaansa ja voitte tietää miksi se peili rikotaan... Se on terävä. ja ne kaikki ajatukset ja tunteet mitä mun päässä vaan pyöri aina uudestaan ja uudestaan niin että ne kasvoi päivä päivältä isoimmaksi ja juurtu muhun syvemmin. Mun kaverit on ollu sen huoneen ulkopuolella ja yrittäny päästä sinne kuplaan ja hajottaa sen kuplan tai tulla edes itse sinne kuplaan. Kaikki halus auttaa mua mutta se kupla oli musta enkä nähny sen ulkopuolelle kuinka ihmiset tekee kaikkensa päästäkseen sen sisälle. Se kupla on kupla josta ei nää ulos mutta kaikki näkee sen sisälle. Ihmiset yritti vaan rikkoa sen kuplan ja päästä mun lähelle mut se kupla oli vahvempi ku yksää ihminen. Mut Jumalaa suurempaa ei ole. Tulin uskoon, Jumala sanoi minulle "Minulla on suunnitelma elämällesi.". Eräs ilta vapaaseurakunnan leirillä mun ymärille oli kerääntynyt ihmisiä ja kaikki ruokoili mun puolesta. Mä olin ihmeissään, Jumala puhu mulle. Jotain mitä en ollut ennen kokenut tai kuullut. Siinnä hetkessä tajusin että Jumala ei tahdo että mun sydän on rikki, että olen onneton, että olen uskoton. Siinnä hetkessä sanoin antavani elämäni Jumallalle ja tahtovani nähdä mitä Jumalan suunnitelma mun elämälle on. Tajusin niin paljon asioita niin nopeasti ja parannuin vaikka diagnoosini on vaikea masennus Jumalan poika Jeesus on minun vuokseni lähetetty maan päälle ja syntieni tähden kuollut ristillä ja parantanut sairaita. Mutta Jeesus ei ole enään maan päällä, antaa syntimme anteeksi ja parantaa vieläkin. Ehkä nyt saatat ajatella että tämä ei ole totta että olen hullu ja Jumalaa ei ole. Mutta aivan sama mitä ajattelet Jumala on olemassa minulle. Sen rukous hetken jälkeen en ole ajattelut että tahdon kuolla. Vaikeasta masennuksesta ei parane sormia napsauttamalla, ei mikään lääke tee ihme parannusta, mutta Jeesus parantaa. Maalaisjärkeä kommentoimalla kiitos kommentit, aihe on minulle herkkä. Mutta olen ylpeä että uskon Jumalaan, vuosi on 2016 ja ihmiset voi olla homoja ja tehdä vaikka mitä joten miksi minä en saisi uskoa. Aamen! Jeesus on ihmeellinen.