Aloin huvikseen kaupungilla tutkia yleisimpien vaateliikkeiden tuotteiden valmistusmait: Bangladesh, Sri lanka, Indonesia, Kambodza.. jne. Kaikki köyhiä maita, jossa tasa-arvoasiat aivan rempallaan, työ turvallisuutta ei ole tai työnantajan vastuuta ja ihmisille (usein naisille) työstä maksetaan niin pientä palkkaa, ettei sillä elä saatika elätä perhettä. Esimerkki: Bangladeshissa minimipalkka (yleisin) on 50e ja elämiseen riittävä palkka olisi 260e (määritelmä elämiseen riittävälle palkalle on, että se riittää ruokaan, asumiseen, vaatteisiin, sairaanhoitoon ja summa ansaitaan ilman jatkuvia ylipitkiä työpäiviä). Lisäksi lapsityövoiman käyttö on yleistä noissa maissa. Fairtraidin julkaisemassa vihkossa Globaalin kuluttajan oppikirja löysin kaavion siitä, mistä euroopassa myydyn t-paidan hinta koostuu. Vaatteen hinnasta 50% vaatekaupalle, 33% brändille, 8% raakamateriaalit, 5% kuljetuskustannukset, 2% Aasian tehtaan voitot ja 2% tuotantokustannukset, joista ompelijan palkka 0,4%. En tahtoisi olla tukemassa tällaista.

Joten, miten tukea eettistä vaateteollisuutta / ostaa vaatteita ilman, että menen konkurssiin? Suomalaiset/Eurooppalaiset yrittäjän myyvät ylettömän kalliita desing-vaatteita, mutta kaipaisin ihan tavallisia, perusvaatteita. Mitä siis tunnutaan tekevän vain näissä halpatuotantomaissa. Pitää varmaan opetella tekemään itse vaatteita.

Lisäkysymys niille, joiden harrastus on ostella vaatteita, vaikka oikeaa tarvetta ei olisikaan: Miten voit tehdä sitä hyvällä omallatunnolla?