Tulossa kunnon stoori.
Itse oon ollut melkein koko omilla eloni ajan veloissa. Kaikki alkoi vaatteista ja osamaksusopimuksksta. Ne olivat kuin taivaanlahja mulle. Otin myös äidiltäni lainaa, jotta sain kaikki loput huonekalut ostettua mitä tarvitsin. Laskin vain summan mitä tarvitsen ja summa pärähti tilille. Tarkoitus oli maksaa joka kuukausi äidille takaisin. Tässä ei tullut mieleenkään ostaa mitään halpaa vaan ostin juuri sen mitä halusin, maksoi se mitä maksoi. Esim. 2 yöpöytää, kappalehinta 100e, baaripöydän 300e.. jne. Koska mä koin tarviivani just nämä, että mun kämpästä tulis ihana.
Mulla oli sentään vakituinen työpaikka, joten rahaa tuli joka kuukausi. Ajattelin että kyllä kaikki aina järjestyy. Tai että nyt en kyllä enää tilaa mitään vaatteita lisää. Kunnes näin mainoksen ja ajattelin "eihän katsominen ole haitaksi" ja hetken päästä olin taas solminut uuden klarna osamaksusopimuksen. Koska kun näin jonkun paidan, koin etten voi olla ilman sitä ja mun on pakko saada se.
Mulla jäi yleensä 100e ruokaa, kun parin tonnin palkasta (brutto), koska kaikki meni velkojen maksuun ja laskuihin. Äidille olevasta velasta en kamalasti stressannut, koska saatoin jättää sen maksamatta, jos oli tiukkaa tai keksin jotain muuta kivaa, mitä halusin. Joten velan maksu ei oikein edistynyt. Tärkeämpää oli kaikki tavara, pidennykset, ripset, kynnet, uudet vaatteet, kämpän sisustus. Mulla oli tässä vaiheessa varmaan 4000e velkaa, 3500e oli ainakin äidilleni.
Jossain vaiheessa tajusin että mullahan on mastecard, josta voi vaan nostaa rahaa. Mulla oli se sen takia, koska olin ostanut pesukoneen osamaksusopimuksella. Olin maksanut jo melkein koko pesukoneen ja huomaamattani tuhlasin käyttörajan loppuun. Sinne meni 1000e. Ostin uuden kännykän osamaksusopimuksella 400e.. mulla oli pahimmillaan neljään eri paikkaan osamaksusopimus, velka äidille ja vielä luottokorttilasku. Stressiä pukkasi.
Maksoin kiltisti kaikkia osamaksusopimuksia pois ja välillä sorruin uusiin tilauksiin. En halua edes ajatella kuinka paljon korkoa olen tullut maksamaan. Aina kun sain maksettua luottokorttilaskua, niin tuhlasin sen loppuun seuraavassa kuussa. Enää en kehdannut pyytää äidiltäni lainaa, mua hävetti niin paljon, joten turvauduin mielummin pikavippeihin, jotta äiti luulis mun pärjäävän. Siinä asiassa oli sentään niin järkevä, että otin pikavipin vain jos tiesin että voin maksaa sen eräpäivään mennessä.
Jotenkin mä vaan selvisin tästä kaikesta ja olin lopullisesti velaton viime marraskuussa. Vitsi se oli hieno tunne. Itkin onnesta, kun ei ollut enää taakkaa mitä kantaa. En voi uskoa, että mulle jää palkasta käteen laskujen jälkeen melkein tonni. Ja se kului ennen aina velkojen maksuun. En voi uskoa, että voin jopa laittaa säästöön rahaa. En ota enää ikinä mitään osamaksusopimuksia, ne on kaiken pahan alku. Mulla on tapa ajatella "kaikki heti ja nyt" ja se on koitunut kohdukseni. Enkä voi uskoa mihin kaikkeen turhaan sitä on rahaansa tunkenut, joka juhliin piti tilata aina uudet vaatteet. Tilasin uusia vaatteita, mitä en edes käyttänyt, kun töissä oli työvaatteet.
Nyt kun kirjotan tätä tekstiä, niin hahmotan että kuinka syvässä suossa sitä oli. Ei sitä silloin ajatellut, kun joka kuukausi pärjäsi eikä ikinä tarvinnut kärsiä, koska mulla oli äiti. Kai sitä senkin takia pystyi tuhlaamaan niin huolettomasti, koska tiesi että vaikka mitä tuhlaisi, mulla olisi aina katto pään päällä, koska vanhemmat. Enkä ehkä olisi tähän suohon ikinä joutunut, jos ei olisi paikkaa mistä aina pystyi lainaamaan. Niin hyvässä kuin pahassa, kun on vanhemmat joilta lainata.
Mun vanhemmat ei tiedä todellista laitaa mun veloista. Ei todellakaan. Ne ihmetteli aina mihin mun rahat katos ja sain selitellä ties mitä tarinoita. Ja mut on kasvatettu vielä pihiksi, ikinä ei saanut rahaa mihinkään turhaan, joten heti kun rahaa oli, niin piti saada kaikkea kivaa. Tosin oon käynyt 13-vuotiaasta asti töissä ja tuhlasin aina rahat ennen kuin ne tulivat tilille. Toivottavasti nyt vihdoinkin opin, vaikka kyllähän tämä "kaikki heti ja nyt" ongelma nostelee edelleen päätään, nyt sentään osaan/haluan kontrolloida sitä enkä elä yli varojeni. Olin tuossa suossa 2 vuotta, mutta se tuntuu paljon pidemmältä ajalta ja onhan se pitkä aika stressata ja siks varmaan mun kroppa olikin niin sekaisin melkein koko ajan.
Muita kenellä on ollut/on ongelmia rahojen käytön kanssa?