pekoniaamupala29.5.2017 19:23
1/3
Miten jaksan tän kaiken paskan yli

Moi! Oon aina ollut se iloinen tyttö, joka ajattelee positiivisesti vaikeittenkin aikojen läpi. En enää. En ole ikinä tuntenut isääni. Veljeni kuoli, siitä pääsin läheisten tuella yli silloin joskus. Äitini kanssa en ole väleissä,vaikea asua hänen ja siskon kanssa, kun haluaa eroon kaikin voimin minusta. Sanat satuttaa ja ruokahalu katosi, harrastukset eikä mikään muu kuin nukkuminen helpota. Nukkuminen auttaa edes hetkeksi pääsemään pois. En ole pitkään aikaan ihastunut kunnolla, ja nyt kun viimein niin sain myös vastakaikua. Jätkä kuitenkaan ei ajattele muuta kuin persettä ja tissejä. Ei siitä totuudesta minnekkään pääse. Välillä olen onneni kukkuloilla jätkän kivojen sanojen, tai ylipäätään koko henkilön takia. Mieli kuitenkin vaihtuu nopeaan ja tiedän ettei häntä oikeasti kiinnosta se etten tahdo muita kuin hänet. Monet kaverini tietää tilanteestani mutta osa ei osaa auttaa ja toiset vaan voivottelee. Tottakai puhuminen auttaa mutta entä jos sekään ei enää tuo helpotusta? En enää tiedä mitä haluan elämältä eikä energiaa elää löydy mistään. Itselleni en ikinä pystyisi tekemään mitään, kumpa vois vaan nukahtaa ja päästä pois täältä. Oli pakko avautua, kumpa joku voisi samaistua! En tiiä mitä pitäis sanoo mut varmaan tarpeeks jo kerroin. :( Ihanaa kesää jokaselle, sitä toivon itsekkin! <3