Kuulostaapa rumalta. Mutta tämä kaveri on siis vielä hetken alaikäinen, ja haluaa että minä lähden ajeluttamaan häntä kaupungille ja ostan siideriä hänelle kaupasta. Tätä kaveria ei ikinä kiinnosta mun seura, paitsi jos siitä on hänelle jotain hyötyä. Meidän yhdessäolo on sitä, että hän selittää omiaan ja käskyttää mua, mutta ei kuuntele mitään mitä sanon.
Tää tilanne rasauttaa erityisesti, koska:
-musta tuntuu, että se haluaa vain hyötyä musta
-mua ei ollenkaan kiinnostaisi lähteä ajelemaan aamuviiteen asti ja bongaamaan hänelle miehiä baarin edestä
-viimeksi tällaisella reissulla mittariin kertyi 150km. Maksoiko kaveri mitään bensarahoja? No ei. Viinansa sentään maksoi
-mun vanhemmat on vihaisia mulle, koska totta kai ne arvaa että kaveri juo. Kaveri taas vittuuntuu, jos en osta juomista. Mut on kasvatettu kiltiksi ja nöyräksi, mutta sitä on vähän vaikea olla kahteen suuntaan!

Niin että miten ilmoittaisin kaverille, että en lähde ajelemaan nyt enkä muulloinkaan? Loukkaantuu varmasti, mutta ttu ihan sama. En haluaisi loukata, mutta ei vaan huvita enää.
Tälle kaverille ei voi myöskään kertoa ikinä mitään tärkeitä asioita, koska hän levittää ne eteenpäin. Suomeksi sanoen olen liian kiltti ja "kaverini" ei arvosta mua paskan vertaa.