Itselläni muistuu mieleen se, kun joskus nelosluokan englannintunnilla kuumottelin, tuleekohan ennen puolta yhtätoista sopiva hetki sanoa opettajalle, että menen hammaslääkäriin varttia vaille yhdeksitoista. Paikkaan oli noin puolitoista kilometriä koululta, ei mikään ihan lähin siis. Kello olikin jo melkein kahtakymmentä vaille, kun rohkenin kävellä opettajan pöydän viereen ja antaa äidin kirjoittaman lapun. Jälkeenpäin kun mietin asiaa, niin ketä edes kiinnostaa jos joku menee kesken tunnin hammaslääkäriin ja vielä mainitsee siitä opettajalle? Ihme etten myöhästynyt, juoksin pikajuoksijan vauhtia vaikka olisin voinut rauhassa kävellä, jos olisin sanonut aikaisemmin asiasta.