Tuli tässä mieleen kun näin semmosen artikkelin ikä-kriisistä, että missä mä oon sillon 40-50-vuotiaana? Mitä mä teen sillon mun elämän kanssa?! Herranjumala en voi kuvitella itteeni 50vuotiaaks mummoks joka lähestyy eläkepäiviä, kaikki lapset (jos niitä saan/teen) on muuttanu pois, terveys rakoilee vaikka kuinka yrittäs pysyy virkeenä ja päivät vaan vähenee ja kavereita kuolee ympäriltä. Siinä sitten elelet yksinäs/kumppanis kanssa pienessä mökissä, eikä lapset jaksa tulla katsomaan vai? Aivan kamala ajatus! Ja joo tiiän että toi on vaan yks tapa et kaikki on erillaisii eikä vanhuuttakaan voi luokitella vaan yhteen osaan, mutta silti! + Mulla on siis aivan selvä nekrofobia joka tekee ajatuksesta vielä kammottavamman ja sen takii haluun tietää ton saman mikä on otsikossa et missä näätte ittenne ku ootte 50vuotiaita?? Ehkä helpottas kuulla muidenki ajatuksia!!