Oon miettinyt kovasti, miksi paljas iho, paljastavat vaatteet, tissit ja erityisesti nännit nähdään ensisijaisesti seksuaalisena ja sitä myötä kummallisesti häpeällisenä asiana? Miksi ihmiskehoa ei voida nähdä kauniina ja luonnollisena asiana? Jos nainen pukee lyhyen mekon tai suurempi kaula-aukkoisen paidan, vääntyy silmät kieroon yhdellä jos toisellakin. Jos nainen imettää lastaan kauppakeskuksessa, hänen pitäisi hävetä. Jos isä käy suihkussa lapsensa kanssa, joka sattuu olemaan tyttö, on hän sairas perverssi. Jos sulla on isot rinnat ja et pukedu peittäviin yläosiin, haluat huomiota. Tasa-arvokysymystä en edes viitsi ottaa esille. Ajatellaan myös usein, että pukeutumisella on ensisijaisesti seksuaalisia motiiveja (en kiellä, voi toki ollakin), MUTTA eikö se myös kerro sen ajattelijan ajatuksien seksualisoituneisuudesta? Toisaalta en ihmettele asiaa ollenkaan, kun media ja yhteiskunta liittää jatkuvasti tällaiset luonnolliset asiat seksiin, seksikkyyteen ja seksuaalisuuteen. Jos kuitenkin näet ihmiset samalla tavalla kuin media meitä esittää, niin ootko sillon yhtään sen parempi?

Miksi siis tämän tiedostamisesta huolimatta etenkin naiset tekevät tätä toisille naisille. Miten miehet ja toiset naiset voisivat edes lopettaa toistensa esineellistämisen, jos ja kun aatteet hyveellisestä naiseudesta on samaa tasoa kuin ennen maailmansotia. Jos paljas iho on yhtä kuin seksi niin oon kyllä aika huolissaan, miten ihmisten ajattelu on taantunut. Samaan aikaan kuitenkin ylpeänä toitotetaan, kuinka hienoa, että naiset voivat pukeutua Suomessa miten haluavat. Really?


Toivottavasti joku löysi pointin tästä mun pohdinnastani. Ois mielenkiinnosta myös kuulla muiden ajatuksia tästä aiheesta. Huomatkaa myös, että esimerkit on kärjistettyjä, eivätkä kaikki onneksi ajattele noin.