Itse olen aina ollut TODELLA herkkä, lähes kaikissa tilanteissa.

Jotenkin kaikki aina kolahtaa ja kovaa, sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi esim. kävellessään hakatun metsän ohi. Elokuvatkin ovat usein liikaa, muun muassa Nalle Puh on niin herkistyttävä ( mikä hieno sanavalinta!).

Olen jotenkin liian herkkä itkemäänkin. Joskus ala-asteella joku potkaisi jalkapallon mahaan. Eihän se oikeasti sattunut, mutta kyyneleet heti silmissä tietysti.

Muidenkin mielialat vaikuttavat vahvasti omiini, esimerkiksi jonkun ollessa masentunut, se tarttuu heti minuunkin, vaikka elämässä olisikin kaikki hyvin.

Inhoan kuitenkin sitä, etteivät ihmiset voi mennä esimerkiksi suurkaupungeissa ns. köyhien asuinalueille, koska näkevät kärsiviä lapsia.

He elävät niissä oloissa, mutta pullaposki suomalaiset eivät voi edes vilkasita heihin, ettei vain herkät sielut vahingoitu.

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja erilaisilta ihmisiltä. Ehkä minua vaan ärsyttää mummoni, joka yrittää kaikin keinoin saada minut luopumaan Etiopiassa tapahtuvasta parin viikon lähetystyöstä vedoten juuri siihen herkän sielun teoriaan.

Toistan vielä, etten halua loukata ketään ja että arvostan joka tapauksessa teitä kaikkia.

Hilpeää päivänjatkoa siis sinnepäin<3