Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

AthenaX26.3.2018 13:04
1/2
Masennus, sairaat vanhemmat ja poissaolot koulussa.

Joo siis oon 14 vuotias tyttö joka käy 7. luokkaa ja mulle todettiin masennus tossa vuoden vaihteessa ja nyt mulla on ollu tosi vaikee olla.

Mulla on yli 250 tunti poissaoloo wilmassa ja niitä vaan tulee lisää ja lisää. Oon ollu itsetuhonen ja kerran jouduin kyssiinkin. Mulla on lääkkeet mut ne vaan väsyttää mua lisää ja psykoterapia auttaa tosi vähän..
En oo väsyny oon uupunu, en tee mitään muuta kun vaan käyn koulussa, syön ja nukun. Koko ajan väsyttää ja joinakin päivinä en vaan jaksa nousta ylös sängystä. Kuvio on joka päivä ihan sama. Meen nukkumaan uupuneena ja herään väsyneenä.

Kaikki alko jo vuos sitten mut sain diagnoosin aika myöhäsillä vaiheilla. Mulle diagnosoitiin keskivaikea masennus mut nyt siitä on jo tullu vaikea masennus. Mä menin ihan rikki kun sain sen diagnoosin, ja sen takia varmaan myös kaikki rupes menee alamäkeen.

En enää välitä mistään ja mulla on riski jäädä luokalle. En välitä ees mun kavereista mitään, kun kavereille tapahtuu jotain pahaa en ees sääli niitä mistään, esim. kun mun parhaan kaverin gerbiili kuoli tai mun kaverin setä kuoli ja sillä oli ian hirveen paha mieli. Mul on kavereita joilla on masennus ja niillä molemmilla on ollu se jo monta vuotta mut jotenki mä oon kohta samassaasemassa kun ne. Koulu numerot tippuu enkä välitää siitä yhtään. Mun sisko sano et mun pitää ottaa itteeni niskasta kiinni mut ei se vaan onnistu.. Yhessä vaiheessa mulle ehotettiin osasto hoitoo mut en halunnu osastolle nii sanoin vaa et en ikinä haluu mennä osastolle, mut nyt alkaa jo tuntuu et HALUUN sinne. Haluisin sanoo mun kavereille mun tilanteesta mutten vaan pysty.

Meen enää harvoin ees oikeille oppitunneille, kun joko mä lintsaan, oon kansliassa tai rehtorin luona. Oon harkinnu kotona opiskeluu jo aika paljon koska mulla on myös aika paljon ahdistusta ja kouluki on niin homees et en pysty olee joissain luokissa paljoo mun astman takia.

Kaikki vaan sanoo sitä et mun masennus on saattanu ruveta alkamaan jo 2 ja puol vuotta sitten kun mun äiti sairastu sydänsarkoidoosiin mut oikeestaan ite en ees oo sitä mieltä. Mut mun äiti parani kuitenki puol vuotta sitten mut nyt se tuli takas. Mulla on kotona paljon enemmän töitä ja nyt kun äiti on sairaslomalla mun iskäkin jää keväällä. Mun iskä tarvii uudet nivelet sen molempiin polviin eli kumpikaan ei pysty käydä töissä. Meillä on oma yritys jossa vaan meiän perhe tekee töitä ja me ollaan lopettamassa sekin, ja mua stressaa nyt kaikki asiat samaan aikaan.

En tiiä enää mitä mun pitäis tehä, oon ihan loppu..
Haluisin jo oikeesti luovuttaa.