En varmasti oo ainoa, joka on joskus ajatellu, että masennuksesta ei voi päästä yli. Oon ajatellu, että oon koko elämäni masentunu - ainaki niin kauan ku elän, ja luulin, etten elä enää kauaa. Oon monen vuoden ajan maannu sängyssä miettimässä itsemurhaa. Oon viillelly, koska se on ollu ainut tapa päästä pois ahdistuksesta. Oon ollu tosi surullinen ja luullu, etten oo enää koskaan onnellinen.

Mutta nyt oon onnellinen. Oon päässy kokonaan yli masennuksesta ja pystyn vihdoin elää ihan normaalia elämää. En itke enää joka ilta, enkä oo viillelly pitkään aikaan. Mulla on oikeita ystäviä, joille pystyn kertoa mun asiat. Ja vaikka erosin pari viikkoa sitte mun poikaystävän kanssa, niin uskon että kaikki menee vielä hyvin. Olin ihan varma, että olisin masentunu eron jälkeen uudestaan, mutta onneksi en masentunu.

Pääsin siis lääkkeiden ja sosiaalisen elämän avulla masennuksesta yli. Pääsin vuosi sitte mun haluamaan opiskelupaikkaan ja sain sieltä oikeita ystäviä, jotka oikeesti välittää musta. Entiset kaverit olin jättäny masennuksen takia, eli en halunnu nähdä ketään, eikä mikään kiinnostanu.

Nyt siis ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oon oikeesti onnellinen. Jos joku teistä ajattelee tällä hetkellä, että ei pääse ikinä masennuksesta yli niin ootte väärässä. Kuka tahansa voi päästä siitä yli, jopa sinä.