Koulu alko keskiviikkona ja mä oon nyt jo ihan loppu. Opiskelen toista vuotta merkonomina ja stressiä on ihan hitosti jo nyt vaikka koulua ei oo ollu ku vasta 3 pv. Mä oon ihan jumalattoman väsyny henkisesti ja ihan palasina sisältäni.
Mulla oli vaikea ja rankka kesä ku mummo kuoli 8.7. ja se on muuttanu mua paljon.

Mulla ei oo oikei ketää tos koulus kelle avautua koska kukaa ei oikeesti vaa tajua eikä ymmärrä. Ryhmänohjaaja ei omista minkäänlaista empatiataitoa eikä sille voi puhua mistää ku se on kohta mut kumminkin tyrkkäämässä mut sairaslomalle (siitä lisää myöhemmin..). Yhelle opettajalle mä pystyin viime vuonna puhumaan mut meil ei oo tänä vuonna enää sen tunteja eikä se saa kuulemma antaa aikoja muille kuin omille opiskelijoilleen. Psykiatri on mut se saarnaa vaa mulle ja samal "mököttää" mulle ku peruin keväällä yhen lääkäriajan koska en päässy sinne.
Kuraattori on tarkoitettu omillaan asuville ja jotka asuu kyseisellä paikkakunnalla (mä asun asuntolassa mut viikonloput oon kotona yli 50 km päässä). Terapeutilla käyn juttelemassa mut nyt se on vielä lomalla jonkun aikaa. Muita ei oo. Okei joo, onhan mulla kyl kavereita mutl niille ei saa avautua ettei ne rasitu (koulu kieltää)

Mulla on diagnoosina vaikea masennus. Lääke on ja sen nimi on escitalopram actavis 10 mg mut se ei auta mitään. Lääkekontrolli on loppukuusta.
Mä oon ihan jumalattoman loppu ja väsyny. Koulus jos puhusin ryhmänohjaajalle nii se passittas mut sairaslomalle joka luultavasti vaa pahentais tilannetta. Mun on helpompi olla koulus ku kotona joka muistuttaa mua mummosta mut ryhmänohjaaja ei sitä vaa halua ymmärtää.

Kaikki stressaa ja mä oon väsyny, loppuunpalanut..