Mua ärsyttää tää masennus, joka _aina_ nousee pintaan keväisin tuolta jostakin. Päätä särkee tuo auringonvalo ja kaikki on perseestä, stressaa ja ahdistaa ja hnghdkasd.

Pari kuukautta sitten työharjottelun jälkeen se vaan iski niinku salama kirkkaalta taivaalta ja sen jälkeen tää on ollu tämmöstä, että ei vaan jaksa. Opiskelut on - of course - siitä myös kärsiny ja poissaoloja sekä kokeita kertyy. Opiskelen siis ekaa vuotta ammattikoulussa ja sitä ennen mulla ei ollu liki kolmeen vuoteen mitään säännöllistä elämänrytmiä sitten yläasteen mielenterveysongelmien takia.

Noin kuukausi sitten hain tähän apua ja oon käynyt juttelemassa terkkarille, psykologille, lääkärille, opolle, kuraattorille ja omaohjaajalle, mutta tuntuu siltä että pohjamudassa rämmin edelleen. Joo-o, koulua ei enää ois ku se neljä viikkoa ja sekin menee nopeesti, mutta tuntuu vaan siltä, etten kestä enää päivääkään enkä edisty noissa tehtävissäkään yhtään sen paremmin. :-----D

Tässä on myös näitä muitakin tekijöitä taustalla masennuksen lisäksi kuten muuttostressi, joka tulee eteen tässä kuukauden sisällä (oon asunu amk :ssa opiskelevan siskoni kanssa syksystä lähtien yhteisessä kolmiossa ja yhteisasuminen ei oikeen onnistunu, niin muutetaan nyt sitten erilleen). Stressin takia syöminen ja nukkuminen on myös ollu aivan mitä sattuu.

Mä en vaan tiedä yhtään, että mitä mä teen. .__. Mä en haluaisi jäädä muista enää enempää jälkeen mitä jo oon ja sekin stressaa. Ja mä haluaisin opiskella ja valmistuakin joskus, joten koulun keskeyttäminen ei tule kysymykseenkään. Sairauslomaa oon myös miettinyt ylempien tahojen kanssa, mutta musta tuntuu siltä että sekin vain pahentaisi tilannetta. Hnngh, en tiedä mitään.


Onko täällä muita kevätmasentuneita tai ihan vain sellaisia, jotka samaistuu edes jollain tavalla? D: Tsempatkaa mua eteenpäin tai jotakin, byhyy.