oikeasti.

joka helvetin kerta kun joku pari-/ryhmätehtävä pitää suorittaa suullisesti, niin ei ikinä vaihdeta ryhmiä/pareja. Aina on ne samat tutut ja turvalliset ihmiset. Mä olen yleensä juuri se joka jää miettimään niitä asioita yksin tai selamaan puhelinta.

olenko kertonut kellekkään? kyllä olen. viimeksi opon kanssa keskusteltiin tästä, hän lupasi ottaa asian puheiksi muiden opettajien kanssa. äidinkielen tunnilla opettaja sanoi että toivottavasti kaikki löytää parin ja senkin vielä kainosti. ruotsin opettajallehi pyysin että josko hän jakaisi parit ja ryhmät mutta sekin jäi.

"sun pitää mennä vaa joukkoon mukaan". menisinkin, mut ahistus on ihan liian suuri. oon saanu yläasteelta saakka kuulla kuinka oksettava ja vastenmielinen olen jolloinka en uskalla tutustua tai jopa puhua samanikäisilleni. tähän ryhmään on vaikea tutustua ja kaikilla on omat kuppikuntansa.

tän pointti oli se, että jos sun ryhmässä(olit sit missä koulussa tahansa) on yksin joku ihminen, pliiis ja ota se mukaan. ja jos se ei halua niin kysy seuraavalla kerralla uudestaan äläkä lannistu(itse pelkään niin paljon että en uskalla myöntyä heti mihinkään ja yleensä hämmennyn niin paljon). oikeesti