Kukaan somea, lehtiä, telkkaria, radiota tai muuta viestintä seuraava ei liene missannut sitä seikkaa, että Charlottesvillessä valkoinen mies suoritti terroriteon ajamalla väkijoukkoon, minkä seurauksena yksi henkilö kuoli.

Vastakkainasettelu (suomalaisittain) suvaitsevaiston ja rasistien välillä on niin puhki jauhettu asia, että ei siitä sen enempää. Tämän nimenomaisen teon taustalla on kuitenkin (osaltaan) mielenosoitus ja sen vastamielenosoitus.

Kuka on kiinnittänyt huomiota siihen, mitä asia koski? Ei transihmisten asioita, Trumpcarea tai aborttioikeutta - vaan yhtä patsasta (ja tarkemmin ottaen myös puistoa, jossa patsas sijaitsee). Kyseinen pronssikaakki ratsastajineen esittää Robert E. Leetä, joka USA:n sisällissodan aikana toimi kenraalina Etelävaltioiden puolelle. Etelävaltiot oli siis siitä porukkaa, joka sai paljon rahaa puuvillasta ja näin piti kovasti orjista.

Orjuuden kannattajien joukossa taistellut voitokas kenraali ei kuitenkaan ole ihan kaikkien ihmisten suosiossa. Rasismista puhutaan entistä enemmän ja sitä halutaan kitkeä. Niinpä myös Leen patsas päätettiin poistaa ja myydä ns. svidduun koko Charlottesvillestä.

Oikeisto vastusti ja sitten tapeltiin. Sitten yritettiin selittää omaa osuutta tappeluihin niin, että ei me mitään rasisteja olla, MUTTA--

Tämä vallan ajankohtainen case nostaa taas esiin sen kysymyksen, mitä pitäisi tehdä esim. sodan sille osapuolelle, joka on ollut häviävä eli tavallisesti väärässä.

Nykypäivästä on helppo tuomita Etelävaltioiden ajama orjuuden säilyttäminen, mutta aikalaisista puhuttaessa täytyy pitää mielessä, että emme voi tulkita (tuomita) historian henkilöitä omasta näkökulmastamme. Monet edistyksellisinä pidetyt ja yleisesti ihaillut henkilöt olisivat silloin inhottavia rasistisia orjuutta kannattavia misogynistisiä mulkkuja. Mutta jos tarkastellaan vaikka Leetä, niin häntä on hyvä pitää siinä mielessä inhottavana henkilönä, että hänen patsaansa pitäminen puistossa näytillä on rasistista ja loukkaavaa.

Tässä on hienoista kaksoisstandardia nyt olevinaan havaittavissa.

Mitä näissä tilanteista teidän mielestänne pitäisi tehdä patsaille? Pitäisikö ne hävittää? Pitäisikö ne säilyttää?

Jos pronssinokareiden kohteleminen ei kiinnosta, niin entä ne ihmiset, joilla on vielä syystä tai toisesta jonkinlainen side väärinajattelijoihin? Saksassa elää tänäkin päivänä ihmisiä, jotka ovat taistelleet 2. maailmansodassa natseina. Myös mm. Suomen sotaveteraanit ovat eräällä tavalla tulkiten ottaen taistelleet natsien liittolaisina, joskin Suomessa asialle annetaan (ehkä osin syystäkin) vähän toisenlainen kiva pikku twisti.

Eikö riitä, että ihmiset ovat joutuneet sotansa kärsimään? Pitääkö vielä hieroa naamaan sitä, että he/heidän sukulaisensa/whatever ovat olleet niin käsittämättömän pahoja, että sen esittäminen edes patsaassa on täysin epäsopivaa?