Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

SilverPain2.3.2018 21:25
1/10
Kun sairastut vakavasti ja perhe ei ole tukena

Piiitkä tarina. 

Minulla on keskivaikea masennus ja sosiaalistentilanteidenpelko seurauksena 9 vuoden koulukiusaamisesta neljässä eri koulussa. Itsetuhoisuutta on ollut teini-iästä saakka, pahoina päivinä se mörkö istuu olalla... Vuosi sitten diagnosoitiin hitaasti etenevä ms-tauti ja aivokalvon kasvain. Tuntui että matto vedettiin jalkojen alta. En ole enää ikinä täysin terve. Sairaalassa maatessani mietin ohi liukuvaa elämää, joka ei ole kovin hyvä ollut. Onneksi on miesystävä, äiti&veli, pari rakasta ystävää ja 2 kissaa. Silti mietti että ei voisi huonommin mennä? Erehdyin. Kyllä voi.

Täytän kohta 30v. Seurustelen ihanan ja sydämellisen ihmisen kanssa. Olemme kaukosuhteessa olleet 4 vuotta ja tunteneet olemme kohta 10 vuotta. Muutto samaan kaupunkiin on molempien puolelta hieman hankalaa, joten elämme päivän kerrallaan. Olemme samanlaisia, vähän erakoita ja omissaoloissamme viihtyviä.

Minun on vaikea ystävystyä ja läheisiä ihmisiä oli 8 ja 2 rakasta kissaa vielä parin vuoden sisällä. Pari todellista ystävää, joista toinen asuu kaukana, kolme joista 2 asui todella kaukana. Mies, äiti ja veli. Tilanne nyt: kolme noista minulle rakasta ihmistä hiljenivät tyystin. Yritin pitää yhteyttä, he eivät kummemmin minuun. :( Sattui niin pirusti tajuta, että en merkinnyt heille paljoakaan.

Välit äitini kanssa oli todella hyvät, minun puoleltani ainakin. Sitten pääsi helvetti irti. Hän päätti puolestani Ullataalasmaisesti hyvänä ihmistuntijana, että mieheni yrittää erottaa minut perheestäni ja käski olla tekemättä lapsia ja että hän ei ainakaan vahdi heitä. Hänelle on niin sanottu menneisyydessään, kiva kun historia toistaa itseään. Sitten haukkui mieheni pystyyn oikeastaan edes tuntematta häntä, koska kuten minäkin, hän ei osaa olla oikein oma itsensä ei-tuttujen ihmisten kanssa ja jännittää. Äitini taas on moottoriturpa jota "ei tarvitse jännittää". Ihan kuin se olisi siitä kiinni? 

Tuntui hemmetin hienolta, etten hänen mielestään osaa itse päättää omasta elämästäni ja miten menen ja tulen. En todellakaan kysy lupaa keneltäkään, vaan menen jos haluan. Ja minulle sattui olemaan henki ja elämä, että sain viettää aikaa äidin ja kahden hänen luonaan olevan kissan kanssa. Nyt tuntuu että hukkasin aikaani ja nyt minulle rakas ihminen kärsii siitä. Väittää mieheni olevan kuin isäni, vaikka en voisi sellaista miestä katsoa päivääkään. Emme ole olleet väleissä siis 6 vuoteen.

*jatkuu*