vitturockrock31.5.2018 7:32
1/6
Kun ei ole enää mitään syytä elää

Kun päivät on toisiinsa verrattuina täysin samanlaisia, olen yksin omassa huoneessani. Kun tuntuu ettei ole ystävää, jolle voisin kertoa ajatuksistani ja haasteistani.
Kun jokainen asia lannistaa enemmän ja enemmän, alan jo huomata että miinusta on selvästi enemmän kuin plussaa.

Entä jos alkaisinkin listata syitä elää? Ja syitä kuolla?
Jälkimmäinen olisi rutkasti pidempi.
En nää enää syytä sille miksi avata silmät aamulla tai sulkea ne illalla.

Ainoa asia joka antaa minulle tällä hetkellä toivoa ja iloa on omat uneni, ne ovat kaukana todellisuudesta ja kaikki on satumaista. En pelkää kuolevani enkä pelkää mitään niissä, välillä tuntuu että elän vain uneksiakseni.

Ei ole ketään, ei ketään jolle voisin kertoa tunteistani tai ajatuksistani, vaikka ympärilläni on ihmisiä en silti tunne kuuluvani joukkoon.
Jokainen uusi päivä, en ikinä tiedä mitä sieltä tulee.
Hyvää vai pahaa, viimeaikoina pelkkää pahaa.
Ja pelkään että paha nielaisee minut ja jättää varjoonsa hyvyyden jota ennen rakastin.

Olin rakastunut, mä todellakin olin. Mutta koska mä en voi ansaita mitään muuta kuin pahaa en ansainnut tätä syytä elää.
Hän päätti, että lakkaa välittämästä musta. Niin hän sano. Ja mähän luulin et se tulee takas, että se oli ainoo ihminen joka ei koskaan hylkäis mua, mä oikeesti luulin. sit hän hylkäs mut.

Mä en jaksa enää olla tässä perheessä, mä rakastan mun perhettä, mut mä tiedän et osa heistä ei mua ja se satuttaa.
Mä nielen ja pidätän mun huutoo ja itkuu, koska täällä ei sallita tunteita.

Mä en tiedä mitä tulevaisuus tuo, mut just nyt, tällähetkellä se näyttää pahalta. Mä toivon et mä selviin, mä haluun olla vahva mut pelkään et oon heikko.