Oon 13 ja seiskaluokalla. Must on ruvennu tuntuu et kukaa ikinä ei vois rakastua tai edes ihastua muhun. Kun pojat kiusottelee ja juttelee kaikille muille meidän luokan tytöille. Mä vaa pidätän siel itkuu kun pojat tuntuu pitävän kaverisuhtees kaikista muista tytöistä paitsi musta ja yhestä meidän luokan tytöstä (hän ei ole rehellisesti ehkä oikeasti mielenterveydeltään kunnossa) Mä oon ollu koulukiusattu ekasta luokasta neljänteen ja osittain viidenteen luokkaan asti. Kolmosluokka oli mun vika mun toisel alaasteel kun se oli pieni koulu nii se loppu. Nii sen takii nään itseni rumana enkä nää itsessäni juurikaan mitää hyvää ja itsetuntoni on nollassa. Haluisin jonku joka rakastais mua siis muutki kun äiti ja isä ja välittäis musta. On mul ihanii kavereita mut must on ruvennu tuntuu et nekää ei enää hirveesti musta välitä. Kun esim kysyn heiltä voivatko he olla niin saan kieltävän vastauksen. Mutta silti he ovat aina kolmestaan tai kahdestaan kun katson heidän snäp my stooreja. Ennen merkkasimme toisiamme aina ig kuviimme naamaan minä yhä teen niin mutta he ovat ruvenneet jättämään minut kokonaan merkkaamatta. Asun yli viiden kilsan päässä heistä ja kymmenen kilsan päässä yläkoulustani. Luulen että he luulevat etten ikinä pääsisi täältä minnekkään mutta ei se ole niin. Eivätkä he ikinä meinaa tulla meille. Koska heistä ehkä tänne on liian pitkä matka. En ymmärrä mitä teen väärin. Sydämeni itkee verta ja minä kyyneliä mitä voisin tehdä. ;(