Sain eilen tietää että mummo on kuollut, 88 vuotiaana.
Oli todella huonossa kunnossa viimeisinä päivinään joten sen lähtö oli jo odotettavasti. Kun kuulin siitä olin shokissa, en kyenny itkee enkä mitään vaan näpräsin puhelinta. Sit aloin itkee ja sain vaan paniikkikohtauksen.

Ikävä on ihan helvetillinen, tuntuu ettei täst selvii.
Mummo oli tosi läheinen mulle, se oli mun kaveri ja mun olkapää.. Nyt sitä ei enää oo. Tiedän et sil ei oo enää kipuja ja et sil on parempi olla mut silti. Pystyykö täst koskaa selvii, jos nii miten? Hautajaiset tulos jossain vaihees ja neki stressaa..