ascaro4.7.2018 17:35
1/1
Kohtaamiset

Tämä on todella random asia, enkä varmaankaan osaa kuvailla sanottavaani kovin ymmärrettävästi. Koittakaa kestää.
Minulla on kaikki hyvin: mukavia ihmisiä ympärillä, valoisa tulevaisuus ja takana oikein hyvä lapsuus. Kukaan ei ole koskaan tehnyt minulle mitään oikeasti pahaa, mutta silti pelkään ihmisiä ihan vitusti. Tutuillekin aikuisille joita näen monta kertaa viikossa on vaikea mennä puhumaan, aina täytyy henkisesti valmistautua tilanteeseen ja lopulta kuitenkin jänistän ja annan asian olla. En näe mitään syytä pelolleni, mutta se kalvaa silti. Suunnilleen ikäisilleni pystyn usein puhumaan normaalisti, mutta on päiviä, kun parhaalle kaverillekin puhuminen ahdistaa. En ymmärrä itseäni ja tämä on ihan perseestä.

Mitäköhän olen hakemassa tällä aloituksella...? No, kysytään vaikka, että onko jollakulla muulla kokemusta vastaavasta? Onko jokin auttanut siihen? Minä olen jo pakkososiaalistanut itseäni vaihtovuoden verran, mutta en päässyt ihmispelostani vaikka osaankin nykyään kiitettävästi esittää normaalia.