En tiiä miks mut teki mieli tulla kertoo tämmöne oma elämä tarina tänne ja avautuu siin samal kaikest. Ja joku voi vaik saaha täst jotai vertais tukee en tiiäxD (pyyän jo nyt anteeks näit kaikkii kirjotusvirheitä. Yritän parhaani)ja nimet o muutettu. Vähä taustatietoo must ni pysytte helpommi mukana ehkä: eli oon 14v tyttö
Joo eli siis mulla oli hyvä lapsuus niiku se aika enne koulua. Sitte menin kouluu ja ekaluokka (2009- 2010) meni iha hyvin.
Toka luokka(2010-2011) jossai puolessa välis mun luokalle tuli maisa. Maisa oli semmonen manipuloija ja hän niinku osas laittaa ihmiset tekemään asioita mitä halus. Mun kiusaamine alko melkei heti sillo 2luoka alussa ja en muista paljookaa kiusaamisesta mut se oli enimmäksee nimittelyy ja syrjimistä.
3lk(2011-2012) mun isä, joka on hyvin vanha, alko hiljallee etääntymää ja oli koko ajan pitempiä aikoja meidän perhee mökillä ja nykyää hän asuu siellä.
4lk(2012-2013) meni siinä missä edellisetki eli silloinki oli kiusaamista. Muistaakseni se oli aikalailla päivittäistä.
5lk(2013-2014) oli rauhallisempi kun edelliset koska Maisan paras kaveri oli muuttanu pois ja hänellä ei nyt ollut ketään jonka kanssa kiusata. Tänä vuonna syyllistyin itse kiusaamiseen enkä aio vähätellä sitä yhtään ja kadun sitä varmaan eniten kaikista tapahtuneista teoista.
6lk(2014-2015) oli sitte pahempi ku mikää edellisistä koska meidän luokalle tuli kaisa (huomatkaa mun ei kekseliäisyys) ja se kiusaamine meni pahaks. Mun reppu pengottii päivittäi ja jos siel oli jotai kivaa niin se varastettii. Sinä vuonna mulla diagnosoitiin nivel sairaus joka rajottaa aika paljon liikkumista. Siitäki kiusattii paljo.
2lk lähtie olin yrittäny ymmärtää sitä mun kiusaajaa ja monesti luulin et oon vihdoi päässy sen kaveriks ja että nyt se kiusaaminen loppuu mut aina sain pettyy. Äiti on kertonu noita kiusaamis tapahtumii mitä sille oon sillo puhunu ja en muista niitä mut ne kuulostaa aika pahoilta. 6lk se kiusaamine oli nii pahaa et menin kertoo opettajalle silläki uhalla että se kiusaamine pahenee ja ne vaa sano ettei mun pitäs olla kantelupukki.
Menin eri yläkouluu ku kaisa ja maisa, ihan vaan sen takii että se kiusaaminen ei jatkuis. Kaikki kaverit jouduin jättämään ja menemään yksin eri kouluun. (En muista kertaakaa että mua ois kukaa puolustanu alakoulussa)
7luokan(2015-2016)syksymeni hyvin ja jaksoin panostaa kouluu ja nostin numeroita. talvella mulle diagnosoitii sydän sairaus ja se ei oo kovin paha et oon menossa puole vuoden sisää hoitoo jolla se saadaa toivon mukaa pois. Keväällä kaikki alko menemään huonosti ja oli paljon poissa oloja. Lähete meni nuoriso psykiatrian polille ja siellä viikottaiset käynnit. Tuolloi olin jo käyny puoli vuotta kuraattorilla joten nyt oli 2 kertaa viikossa tapaamisia.(molemmissa käyn edelleen) keväällä jouduin seksuaalisen väkivallan uhriksi. Henkilö minun kuvalla ja nimellä tuli viesti sovelluksessa kiristämään alaston kuvia ja kyllä annoin ne mutta en ala selittämään yksityiskohtia ja ymmärrän että ette tajua miksi tein miten tein koska en sitä itsekkään ymmärrä. Kesällä tapasin nykyisen poikaystäväni. Silloin diagnosoitiin keski vaike masennus.
Vaihdoin 7lk kahdeksannelle. Syksyllä menin suljetulle vapaaehtoisesti. Osaston jälkeen meni ehkä kuukausi ihan hyvin ja monet sanoivat että se on vain merkki siitä että paranee. Jouluna kaikki romahti. Isä oli joulun meillä ja se päätyi siihen että vanhemmat mietti eroa. Minulle se oli ihan sama miten siinä käy mutta pahinta oli se, että isä ei ymmärtänyt tilannetta. Äidillä oli diagnosoitu syksyn aikana myös keski vaikea masennus. mulle saatiin tukihenkilö lastensuojelusta ja tapaamisia oli 3-4 kertaa viikossa(kuraattorille 1 aika, psykologille 1 ja tukihenkilölle 1-2) masennus vaihtui keskivaikeasta vaikeaksi. Itsensä satuttamista oli ollut jo melkein vuoden ajan. Mä en tiedä mistä se johtuu mutta osaan unohtaa asioita jos haluan ja olin unohtanut sen keväällä tapahtuneen kiristys asian. Yhtenä iltana se sitten vain tuli mieleen ja kerroin siitä tukihenkilölle joka meni kertomaan äidille ja siitä tehtiin rikosilmoitus. Asia on mulle vaikea ja en haluais että siitä edes puhutaan ja kadun sitä että menin kertomaan. Nykyään olen siis 8 luokalla. Mulla on jo 5lk näkynyt niitä masennuksen enne merkkejä. Nykyään mulla menee aika huonosti ja mulla on itsemurha ajatuksia vaikka ymmärrän että moni välittää minusta eikä tahdo että mulle käy mitään mutta masentuneena tärkeätkin asiat menettää merkityksensä ja tuntu vaan siltä että haluan kertoa mun elämäst noit asioita koska samalla saan omassa päässäkin asioita härjestykseen ja laittakaa kysymyksiä jos tekee mieli. Toivottavasti joku jakso lukee tän kauheen romaanin♡ ja jaksamista sille joka kärsii masennuksesta.