Läppärilauantain kunniaksi kuningasidea! Katotaan, millä tavoin eri mielenmaisemat näyttäytyvät teksteinä internetissä!

Seuraa impro, johon täten lupaan olla kajoamatta.

Noniin nyt sitten tein tälleen pöhkösti jaa ei vitsi miksköhän no ehkei miks tuolta kuuluu runemusaa no nyt musta tuntuu et kontrolloin tätä kuitenki jollain tasolla, no miten se ois mahollista et olipa järkevä lause, vaikka toisaalta pötköähän tää toteuttaa. Kukakohan ees jaksaa tätä tänne asti lukea toisaalta mäki oon valmis lukemaan muiden tekstit koska mua kiinnostaa kuinka vapaasti ihmiset toteuttaa itseään sanallisesti oi nyt tuli mieleen kilinää runescapen musiikista vaikka nyt hävettää ehkä paitsi toisaalta ei hävetä, miks pitäis, no koska ihmisille tulee ties mitä mielikuvia runesta MIKS IHMEESSÄ PUHUN NÄINKIN JÄRKEVÄSTI, noniin koitas nyt vapautua että tästä saadaan mielenkiintosta. Mutta toisaalta pakotetun improamisen tunnistaa kyllä, semmosen tekohulluuden. Mutta miten välttää sen tällasessa tilanteessa? Ehkä tätäki pitäis harjotella enemmän, miksei tätä tuu tehtyä? Silmiä sattuu, tarvin lasit, ei oo rahaa, en osta, ooh nyt tuoksuu kahvi, huijasin, halusin vaan haistaa kahvin, se on aina yhtä lohdullinen tuoksu. Voiko tämmönen teksti oikeesti kertoa jotain ihmismielen käyttäytymisestä? Varmaan jotakin ois havaittavissa, jos olis paljon matskua, jota tehdä ja lueskella. Nyt tuntuu et tää on tylsää tekstiä, koska tekis mieli syytää ulos taidetta no miks haluun tehdä taidetta, ehkä siks, että taide koskettaa mua, taas tämmönen itsekäs motiivi. Ja mitä mä tässäki nyt lähin suorittamaan, tänhän piti olla puhdasta improa ja itseisarvo itsessään, koska se on muokkaamaton ja siinä hetkessä syntynyt, mun itseni tuotos. Olkoon sitten niin. Okei nyt alkaa loppua maku tältä erää, ehkä jatkan joskus toiste.

Ooh kamalaa, noniin, teidän vuoro!