Niin. Mulla on.

Yläasteella uskonnontunnilla meille näytettiin vaikuttava video elämästä, kuinka pitää nauttia ja ottaa kaikki irti. Päätettiin sillon mun kaverin kanssa, että nautitaan joka hetkestä ja tehdään joka päivästä elämisen arvoinen. Vaikkei kavereita enää näin 6 vuoden jälkeen ollakkaan, toi periaate on edelleen mulle tärkeä.

Oon tähän asti tyytyväinen siihen miten oon elänyt. Harvoin oon jäänyt vaan kotiin makaamaan, vaan oon oikeesti tehnyt asioita ja kokenut paljon. Matkustelu on mulle tosi tärkeää, ja ihan kiitettävästi oonkin sitä kokenut.

Kaikkien ihanien asioiden lisäksi oon saanut päälleni paljon paskaa, johon en oo voinut itse vaikuttaa. Oon menettänyt tärkeimpiä ihmisiä, nähnyt ja kokenut väkivaltaa, seurannut vierestä miten alkoholi vie pohjalle tai kuinka syöpä tappaa. Oon itkenyt paljon, mutta toisaalta kaikki suru ja ahdistus saa kaiken hyvän tuntumaan entistä paremmalta, kontrasti on suuri.

Mulla on kuitenkin fiilis, että tää elämä on mulle liian lyhyt. En millään kerkeä tai pysty kokemaan kaikkea mitä haluaisin. Ja kyllä, osa näistä mitä haluaisin kokea on tosi epärealistisia, mutta mikään ei sinänsä mahdotonta.

Astronautti oon halunnut olla lapsesta asti, se on unelma, ja unelmaksi se jää. Oon kuitenkin päättänyt, että jos joskus saan mahdollisuuden ja rahaa on, niin haluan käydä avaruudessa.

Yks asia mistä haaveilen, on että voisin elää jokaisen vuoden eritavalla. Esimerkiksi vuosi katkarapulaivalla töitä tehden ja seilaten, vuosi kehitysmaassa eläen heidän ehdoillaan ja tavoillaan, vuosi lapissa saamelaisten ja huskyen kanssa palellen.. Tää lista on pitkä, osa ideoista hullumpia kuin toiset.

Haluan kokea kaiken. Ajatteleeko kukaan muu näin?