Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Redbull18.3.2018 22:20
1/2
Kaverit ja elämä ahdistaa iha vitusti.

Ei sillä et ne ei olis hyviä kavereita, ne on ihan mahtavii ja välittävii. Mut niiden kans pelottaa näyttää minkäänlaisia merkkejä alakuloisuudesta, sillä mä oon aina ollu niille se vitun pirtee ja itsevarma tyyppi. Vielä tuntuu ku yks niist vaanis mua ja oikee odottais innoissaa et sais diagnosoida mulle jotaki ja "hoitaa" mua. Nii vitun kuvottavaa ees aatella tollasta. Oon väsyny niitten hipsutteluun, ja rehellisesti sanoen haluisin et joku vaa hakkais muhun elämän takas ja repis mut hiuksista ylös täst kuopast mihi oon itteni haudannu. Huutais mulle päin naamaa et mikää ei tuu muuttuu jollen mä tee mitään, sillä ite osaa nii tehä.

Tai sit mun pitäs vaa myöntää et kaikki ei oo hyvin ja ottaa itteeni niskasta kiinni ja hakee sitä terapiaa, vaik ajatuski siitä on pelottava.

Mut jos terapiaan tosiaa menee ja diagnosoidaa jokin mielenterveydellinen häiriö, meinaaks se sitä et se lukee sun papereis koko loppuelämän ajan? Voiks se vaikuttaa työllistymiseen tai johonki muuhun?

Vituttaa ku täst pitäs varmaa vanhemmillekki kertoo, ja honestly voin vaa kuvitella äitin reaktion. Se jaksaa aina ylpeillä sillä kuinka "meidän perhees ei oo hulluja", mutta iskän suvus niitä riittää.

Voi vittujen vittujen vittu, tappaispa joku mut just nyt.