Moi! Olen siis 14v poika ja RAKASTAN kultaisianoutajia. Aivan pienestä olen pelännyt koiria, kultaisianoutajia lukuunottamatta. Se on ollut aina sellanen turvallinen, suojelevainen, mulle rakas ja sellasen kanssa on ollu aina turvallinen olo. Meillä ei oo ikinä ollut koiraa, 2 vuotta ollut kissa (Leikattu maatiaistyttö). Asutaan Espoossa, vähän Pohjois-Tapiolasta vielä pohjoseen. Sunnuntaina kävin järjestetyssä kultsien tapaamisessa, paikalle tuli 9 kultsia ja kaikki aivan älyttömän ihania!

Mutta nyt itse asiaan. Iskä VIHAA koiria. Se on saanu traumat kun sen kaverin vauvan on syönyt bullterrieri, kyllä, se ruma tappajakoira (haters gonna hate) ja ku se oli pieni niin sen naapurissa asu saman ikänen poika ja niillä oli koiratarha, ja niillä koirilla jossain vaiheessa vinksahti ja ku se poika oli menossa antamaan niille dogeille ruokaa niin ne raateli sen pojan kurkun auki, onneksi tässä vieläkin asuu lääkäri vieressä joten se poika onneksi selvisi juuri ja juuri hengissä. Ymmärrän todella, miksi iskälle noista on traumat tullut, muistakaa silti että molemmissa tapauksissa oli kyseessä vähän arvaamattomat ja tappeluun jalostetut rodut. Mutta sitä en ymmärrä, miksi iskä vihaa myös kilttejä kultseja, collieita, shelttiksiä, labbiksia jne.! Ei vaan tykkää. Äitikään ei halua koiraa paljoa, koske tietää ettei iskä tykkää. Muuten äiti tykkää koirista, etenkin kultseista kuten minäkin! Molemmat pikkusiskot ovat hyvin varovaisia asian suhteen kun luulevat ettei koira ja kissa tule toimeen keskenään, vaikka tuo pitää paikkaansa vain HYYVIN harvoin, ja meidän kissa on tosi ilosesti aina tutustumassa kaikkiin eläimiin ja ihmisiin:). Iskä ei siis ole allerginen koirille.

Koiran hankinnasta, ostaisin sen omilla rahoilla melkein kokonaan, el.lää. kulut jäisi usein vamhemmille, mutta terveistä vanhemmista ja mahd. pieni sisäsiitos% niin pitäisi olla hyvin terve koira. Ruuat ja tarvikkeet ostaisin ensisijaisesti itse. Olen sitoutunut täysin koiran hoitoon, lenkkeilyyn ja aikoisin kokeilla sen kanssa eri harrastuslajeja. Kissammekin hoidan itse kokonaan. Olen kiusattu koulussa ja minulla ei ole lähes yhtään kavereita, 1 tai 2. Ystäviä ei ole. Koira olisi ystävä, tuki vaikeissa hetkissä, harrastuskaveri ja kun välillä menen kävellen mummolaan (matka n.4km) niin koira olisi todella mukava siinä lenkillä mukana ja sekin saisi iltalenkkinsä siinä:)! Ja pimeän vaaratkin, kuten juopot ja päästään vialla olevat eivät kävisi käsiksi varmasti kun olisi suht. iso hyvin koulutettu koira mukana.

Haluaisin siis narttukultsin, mahdollisimman terveen ja jos tiedätte kasvattajia joilta tulee mahd. isoja näyttelylinjaisia kultseja niin kertokaapa ihmeessä!

Ja siis tämä alkuperäinen kysymys kuuluu: Miten saisin iskän ja äidin suostuteltua koiran hankintaan?

Olen luvannut jo huolehtivani siitä koko ikänsä ja maksavani kaiken mahdollisen mitä voin ja kouluttavani sen hyvin. Olen myös luvannut että antaisin sen olla mahdollisimman vähän iskän kanssa tekemisissä, mutta luottamus iskään sen kuitenkin PITÄÄ saada luoda. En nyt halua vastauksia että: "Odota kunnes olet täysi-ikäinen" tai "Koirat on perseestä" jne. Kiitos jo kaikille, omia kokemuksia saa myös mielellään kertoa!