Mieli
toffeepurukumi28.6.2017 9:19
1/23
Ikävä kuollutta kaveria

Mun hyvä lapsuudenystävä kuoli helmikuussa väkivallan uhrina. Aivan liian nuorena, 17-vuotiaana, kamalalla tavalla. Siitä on ollu juttua paljon lehdissä, jotkut teistä on varmasti kuullu siitä.
Mä en oo vieläkää päässy siitä yli, enkä tuu koskaa pääseen. Kaikki on sanonu mulle et mun pitäis vaan oppia elään sen asian kaa, mut miten vittu mä voin oppia elään sellasen asian kaa mikä ahdistaa mua ehkä eniten?

Mä tutustuin tähän mun kaveriin eskarissa, oltiin parhaita kavereita noin koko ala-aste, yläasteelle mentäessä vähän erkaannuttiin koska jouduttii eri luokille. Ei nähty kauheen usein, mut kyl me aina puhuttiin ku satuttii näkeen. Ylä-asteen jälkeen tää mun kaveri meni amikseen ja mä lukioon, joten nähtiin viä harvemmin. Mut sit joku kuukausi ennen kuolemaansa hän laitto mulle viestiä että pitäis nähä ja kuinka sillä yhtäkkiä tuli kauhee ikävä mua.
Sovittiin et nähtäis joku päivä, mut ei sit koskaa nähty.

Reilun kuukauden päästä tää mun kaveri murhattiin, ja en tuu ikinä unohtaan sitä miten sain siitä tietää. Mun puhelimen näyttö on tällä hetkellä ihan kyynelistä märkä, vaan pysty oleen itkemättä.
Sillon helmikuussa mulla oli ihan tavallinen päivä, selailin vaan facebookkia ja yhtäkkiä etusivulle pamahti uutinen että mun paikkakunnalla oli löydetty nuori tyttö henkihieverissä asunnosta ja olisi nyt tehohoidossa. Laitoin heti viestiä joka paikkaan et tietääks kukaan tästä, ja heti sain vastauksen et se oli tää mun kaveri.
En uskonu heti, olin aivan shokissa, en ees pystyny itkeen ja hengittäminenki tuntu vaikeelta. Lähetin sille mun kaverille snäpin, koska en vaan uskonu et se ois voinu olla kyseessä. Se ei koskaan avannu sitä.

Mun rakas lapsuudenystävä kuoli muutaman päivän päästä siitä. Sen muutaman päivän ajan vaan itkin ja rukoilin että Jumala se pelastais hänet. Mutta toisin kävi, ja se on niin väärin, mun rakkaalta riistettiin elämä, elämä jota se ois halunnu elään.
Mun oli pakko avautua jonnekkin tästä, mä tunnen niin paljon surua ja kaipuuta mun kaveria kohtaan, sekä vihaa tätä tekijää kohtaan. En pystyis ikinä antaan sille anteeks, en ikinä.

Mä haluan vaan sanoa että ikävoin ja rakastan mun lapsuudenystävää niin paljon, ja oon kiitollinen jokaisesta hetkestä minkä sain hänen kanssaan viettää. Lepää rauhassa ✝️


~It's been a long day without you, my friend
And I'll tell you all about it when I see you again
We've come a long way from where we began
Oh, I'll tell you all about it when I see you again
When I see you again~