"Kyl sä uskallat." En uskalla.

"Oot sä ennenki näytelly." Siitä on kauan aikaa.

"Me lauletaan kolmistaan, ei sun ääni ees kuulu." Opettaja kuulee näemmä kaiken.

"Tuu säki sinne diskoon!" En mä viiti. Tai siis en mä haluu tulla sinne.

Monilla on varmaan samoi ongelmia? No, mun ongelmiin kuuluu myös esimerkiksi nämä asiat..

1. Harrastan ratsastusta, mutta haluan harrastaa teatteria. Olen näytellyt koulunäytelmissä ja muutenkin. Mutta nyt itsetunto on romahtanut siihen pisteeseen etten viitsi näytellä enää. Näyttely olisi yksi unelmistani.(Tuntuu kauhealta, sillä pidän että myös vihaan huomiota)

2. Olen harrastanut ratsastusta aika kauan, ja hevosen selkään menin jo tosi nuorena. Nyt se into on lopahtanut. En suoraan sanottuna uskalla kertoa äidilleni, etten ole se innostunut heppatyttö enää.

3. Riitelen usein äitini ja hieman hävemmän isäni kanssa. Joskus on hyviä päiviä, mutta ne saattavat pilaantua heti jos jokin ei mene oikein. Äitini on aika pikkutarkka asioista, eikä häntä ole helppo saada mitenkään "tyytyväiseksi". Kyllähän minä heitä rakastan, ja he minua. (Vaikka kutsuvat käytöstäni joskua sairaaksi :D Enhän minä siutä nokkiini ota)

4. Olen tosi nuori ja on vaikea yrittää puhua järkeä kun elämänkokemusta on niin vähän. Olen 12. Pian 13.

5. Sain stipendin äidinkielestä mutta numeroni oli asenteen vuoksi 8. ASENTEEN VUOKSI?! En tietääkseni missään vaiheessa valittanut kyseisestä aineesta.. (okei, saatoin sanoa läpällä apuopettajalle tyyliin et, 'en ymmärrä miks meidän pitäis oppii nää. Ei kukaan työhaastattelussakaan kysele sulta onko tää perfekti tai joku himputin numeraali.' Luulis tyyppien ymmärtävän sne olevan läppää..) Opettajani myös kehui paljon runojen ja tarinoiden kirjoitus taitojani. Eihän 8 paha numero ole mutta silti.. (tää ei myt ollu oikeestaan mikään ongelma. Pakko oli mainita)

6. Haluan astronautiksi. Yksi unelmistani, joka ei todennäköisesti tule toteutumaan. Avaruus on vain niin kiinnostava ja laaja kohde.

7. Haluan armeijaan. Sehän toteutuu, jos olen tätä mieltä silloinkin. (Tämä ei ole ongelma. Ignooratkaa :D)


8. Minulla on kaksi parasta ystävää. (en mitenkään laske ystäviäni tai tälleen, mutten osaa muuten selittää:D) Toinen asuu naapurissa, ja toinen kauempana. Ylä-asteella (anteeksi jos siihen ei tule viivaa......( ͡° ͜ʖ ͡°)) oleva paras ystäväni on alkanut pitää minuun ja toiseen parhaaseen ystävääni etäisyyttä. Tuskin edes enää puhuu meille. Kyllähän sitten kun tavataan niin ollaan ihan että, "joo meidän pitää sopia joku yökyläily (:" Muttei järjestä itse silti mitään. Kyllähän minä ja toinen paras ystäväni järjestämme tapaamisia hänen kanssaan, mutta nekin sopivat vain harvoin.


Tuo viimeinen oli vähän.. No jännä :D Tosiaan, olen vasta 12 enkä ole nähnyt niin paljon maailmaa kuin moni muu teistä. Kirjoitukseni saattaa mennä päin mäntyä, mutta ehkä ne jotka tämän lukevat saattavat ymmärtää tyhmää 12-vuotiasta (: