Itse häpeän itkuani muiden seurassa.
Pelkään antavani itsestäni heikon ja epätasapainoisen kuvan.
Satun purskahtamaan itkuun yleensä tilanteissa joissa itsestä pitäisi antaa itsvarma ja hyvä kuva..

Esim. Itkin tänään työssäoppimiskeskustelussa.
Yritin pidätellä kyyneleitä ja pitää naama peruslukemilla , rupesin kuitenkin itkemään.
Työssäoppiminen ei oikein ole mennyt putkeen , eikä hermoromahdukseni antanut ammatillisempaa kuvaa itsestäni.
Hävettää , sillä sama tapahtui aikaisemmassa työssäoppimisjaksossa.

En ilmeisesti pysty lievittämään herkkyyttäni, ikääkin on jo 20...

Miten suhtaudutte itkuun ?
Voitteko vain unohtaa harmittavan asian ja reipastua heti ?