Mutta en oikeasti usko jumalaan. Tai uskoin ennen, mutta on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, maailma on oikeasti julma ja uskon että pahaa tapahtuu enemmän kuin hyvää. Lapsena rukoilin melkeinpä joka päivä, mutta se ei ole auttanut mitään. Tai mistä tiedän jos nyt olisin pahemmassa jamassa ilman uskoa?
Lähipäivinäkin, vaikka olen jo kuukausia sitten ymmärtänyt sen etten halua enää uskoa (ristiriitaista otsikon kanssa) surullisessa tilanteessa huomaan pyytäväni jumalalta apua. Uskoni on siis väliaikaista ja tavallaan käytän hyväkseni sitä. Tahdon että on joku suurempi voima johon tukeutua. Yksin maailmassa (joka loppujenlopuksi on yksinäinen) olo tuntuu karmivalta.
Uskon että elämässä on tarkoitus elää omaa elämää, miten paha ja hyvä on tasapainossa.
Ehkäpä teitä ei voi vittuakaan kiinnostaa mutta mikä pitää teidät uskossa? Tai mihin uskotte ylipäätään, jos mihinkään?