Oon aina ollu sellanen ihminen, joka välittää muista ihmisistä eikä halua mitään pahaa niille tapahtuvan. En kestä nähdä jonkun mulle rakkaan ihmisen kärsivän enkä halua, että heillä on paha olla.

Nykyään oon yrittäny olla muiden tukena parhaani mukaan, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että voisin olla enemmänkin auttamassa ja tukena. Oon jättäny monia tapahtumia ja muitakin juttuja välistä, jotta voisin vain edes vähän piristää ihmistä, jolla on ollut paha olla. Se on mulle todella tärkeää, vaikka jotkut on mulle sanonu, ettei siitä olis mitään hyötyä tai etten pysty auttamaan.

Nää Brädin biisin sanat kertoo hyvin siitä, millä tavalla ajattelen mulle tärkeistä ihmisistä: "Mä kuulen huudot tukahtuneet hälinää ja lupaan olla täs jos kukaan muu ei välitä. Mun ystävist ei yksikään, yksinää tarpoo tääl saa.
Käännän sun kasvot valoon nii varjot jää taa."

En tiiä mitä hain tällä keskustelulla. Ehkä sitä, että miten voisin olla vieläkin parempi ihminen ja miten voisin olla vieläkin enemmän tukena muille.