Mä haluun huutaa ja itkee mut mä en vaan pysty ku lääkkeet on turruttanu melkein kaikki tunteet, paitsi ahdistusta ja pahaa oloa. Joko mua ahdistaa koko ajan niin etten pysty enää syömään enkä tekemään mitään muutakaan tai sitten mulla on vaa nii paha olla et en ? tiä mitä pitäs tehä. Mä oon tottunu peittämään mun pahan olon, mä hymyilen vaikka muhun sattuu ja mä sanon että kaikki on hyvin vaikka oikeesti mun sisin huutaa.

Opettajat hokee koulussa kuinka reipas mä oon ja kuinka paljon mä oon muuttunu, kaikki positiivinen mitä ne sanoo satuttaa mua. Kotona porukat ja mummo hokee kuin iloinen ja reipas mä oon, eikö ne oikeesti nää mun hymyn läpi? Mä koitan tehä parhaani ja olla ihmisille mieliks, mä teen niin kuin mua käsketään mut silti musta tuntuu etten oo tarpeeks hyvä.

Ja kyllä, mä olen masentunut. Diagnoosina on keskivaikea masennus vuodelta 2011 ja paniikkihäiriö vuodelta 2014. Käytän escitalopram actavis 5 mg nimistä lääkettä. Käyn juttelemassa terapiassa, aloitin siellä käynnit vuonna 2014 uudestaan. Sairastuin vuonna 2011 masennukseen koulukiusaamisen seurauksena, olen ollut kerran osastolla 2 vk jolloin totesin että ei enää ikinä. Oon viillelly vuosina 2011-2015, eli nykyään en enää viiltele. On ollut itsetuhoisia ajatuksia paljon mutta nykyää ei oo enää nii paljon ku joskus aiemmin lääkkeitten ansiosta. En jaksa enää uskoa parantumiseen enkä mihinkään muuhunkaan, olen tottunu tähän ja hyväksynyt sairauteni. Ihmiset hokee kuinka kaikki järjestyy mut mä oon menettäny jo toivoni. En anna periksi mutta en myöskään usko parempaan. Tää on mun elämää. Olen hyväksynyt ne päivät jolloin en pysty tekemään muuta kuin itkemään. Minä koitan ja yritän tehä sen mitä mua käsketään jos vain jaksan.


Ei, en hae tällä huomiota koska en ole niin säälittävä. Halusin vain avautua täällä, en tiedä miksi.