Kommentoin tossa yhteen musakeskusteluun, että nykyään saa levytyssopimuksen kun on kerännyt tarpeeksi twitter/instagram seuraajia, kun ennen sai levytyssopimuksen tekemällä hyvää musiikkia ja aloin miettiä aihetta muutenkin.

Tuntuu, että nykyään täytyy osata brändätä itsensä sosiaalisessa mediassa, ja sitten vasta kun on tunnettu voi alkaa miettiä, mitä haluaisi tehdä. Varsinkin tubettajista esimerkkejä löytyy paljon. Ensin ollaan suosittuja Youtubessa, sitten julkaiset levyn/aloitat oman talkshown/näyttelet/perustat omia vaatebrändejä. Osalla tähtäin esimerkiksi musaan saattaa olla alusta asti selvillä, mutta monet eivät edes tiedä, mitä haluavat tehdä. Tyler Oakleykin on kommentoinut, ettei kukaan vielä oikein tiedä miltä youtubestaran "urapolun" kuuluisi näyttää. Siitä sitten vaan valitsemaan, kun oma naama on tunnettu, fanit seuraavat perässä teit mitä vain.

Myös American Idolin "mentori", levymoguli Scott Borchetta, painottaa ohjelmassa fanipohjan luomista, ennen kun mitään levytyssopimuksia allekirjoitetaan.

Maailmassa, jossa merkitystä on vaan fanien määrällä, pääsevätkö todelliset kyvyt enää kunnolla esille? Okei, onhan meillä juurikin nämä talent showt. Mutta pystyvätkö enää esimerkiksi hyvät näyttelijät tai muusikot todistamaan kykyjään tai tekemään läpimurtoa ilman, että ovat jo valmiiksi keränneet merkittävänkin fanipohjan? Tai onko meillä liikaa huonoja muusikoita jne., koska sattuvat vain olemaan suosiossa ja ovat päättäneet, että kokeillaampas musabisnestä?

Mitä mieltä oootte tällasestä? Entä ahdistaako ajatus itsensä brändäämisestä omalla kohdalla?