Se kokeeko oman kehonsa sukupuolellisessa mielessä vääräksi, on käytännössä ainut järkevä tapa jakaa ihmiset trans ja ei transihmisiin. Pelkkä ei-kehollinen kokemus ja identiteetti eivät _yksinään_ kerro mitään, eikä niitä ole järkevää lähteä asettamaan yksilöiden yhteiskunnallista paikkaa määrittävään asemaan. Se että sinä et koe olevasi vaikka nyt nainen, ei tarkoita ettetkö olisi sitä.* Vastakkainen ajattelutapa loisi väkisin sen 19 683 sukupuolta, joka on ihan vähän ristiriidassa sukupuolellisesti kaksiulotteisen biologisen todellisuuden kanssa.

Mahdollisesti tietenkin löytyy joku äärimmäisen marginaalinen yksilö, joka vasta päädyttyään sukupuolen korjaukseen, tajuaa vasta nyt kokevansa kehonsa omakseen, vaikkei aiemmin omannutkaan vähäisiäkään kehodysforian kokemuksista. Kuitenkin yleisesti tiedämme kehodysforian olevan erottamaton osa transihmisyyttä, ja siihen nyt pohjaan väitteeni. Transihmisyys kuitenkin perustuu häiriötilalle ihmisen oman kehon hahmotuksessa.