Nostetaanpas nyt kissa pöydälle.

Kirjoitan omia mielipiteitäni omasta näkökulmastani enkä missään nimessä väitä, että tämä olisi ainoa tai oikea tapa ajatella.

Kuitenkin, nykyään tuntuu kohtaavan koko ajan enemmän sellasta ajattelutapaa, että on yhä enemmän ja enemmän väärin kohdella tyttöjä tyttöinä ja poikia poikina. Mielestäni viimeinen pisara oli se taannoinen is/iltalehden/minkälie artikkeli, jossa povattiin opettajille kieltoa puhutella oppilaita sukupuolen perusteella "tytöt" tai "pojat", vaan kaikista tulisi käyttää pelkkää etunimeä.

Onko sukupuolesta tulossa tabu?

Nykyään on ihmisporukoita, jotka väittävät eri sukupuolia olemassa olevan enemmän kuin kaksi - jopa viisi. Kun ottaa huomioon, miten suhtautuminen esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin on muuttunut viime vuosikymmenien aikana, uskon, että tulevaisuudessa sukupuolivähemmistöt tulevat olemaan yhä enemmän tapetilla, ja suhtautumistapa heihin tulee kääntymään positiiviseen suuntaan. Se on hyvä!

Mutta kuten aina, kun jotain asiaa ajetaan hirveällä vauhdilla eteenpäin, on riski mennä niinsanotusti överiksi.
Muunsukupuolisia on sen verran pieni vähemmistö, että mielestäni kaikkia ei kuitenkaan tule kohdella sillä oletuksella, etteikö kenenkään sukupuolta voisi tietää. Että ei voisi olettaa vastaantulevasta, onko hän kenties mies, nainen, tai yksisarvinen.

Maailma muuttuu ja on hyvä, että suvaitsevaisuus lisääntyy, mutta kaikkea ei silti tarvitse myltätä perustuksiltaan.

Mielestäni alkuperäiset sukupuoliroolit eivät ole paha asia. Älkää käsittäkö väärin, on totta kai ehdottoman väärin joutua syrjityksi/sorretuksi/tms sukupuolensa takia. Viittaan tällä lähinnä niihin maihin, jossa naisen asema ja oikeudet on poljettu alas.
Mutta täällä 2016-luvun Suomessa, jossa väitellään suunnilleen siitä, pitäisikö jokaiseen vessanoveen tällätä kaikki 5 eri sukupuolta, sanoisin tilanteen olevan jo oikeasti aika hyvä.

On kuitenkin olemassa syitä, miksi ne alunperin ovat syntyneet. Miehellä on lähtökohtaisesti paremmat valmiudet fyysiseen työhön. Naisella on äidinvaistot ja tunneälyä, josta on hyötyä lasten hoidossa. Vaikka nykyäänhän meitä on vähän moneen junaan.

Tyttönä täällä on, verrattuna muualle, tosi hyvä elää. Saa olla poikamainen. Saa tykätä tytöistä, saa tykätä pojista, Saa olla massaa, saa olla erilainen. Se on hyvä.
Mutta saako olla enää perinteinen, tyttömäinen tyttö?

Joukossa on vielä niitäkin, joiden mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Itse en edes panisi pahakseni, vaikka kaikkien meidän tyttöjen ja naisten pitäisi kulkea täällä hameissa päivät pitkät (tajuan kyllä, että osan mielestä se olisi paskaa). Enkä näe mitään huonoa siinäkään, että vietän päiväni tulevaisuudessa huolehtien perheestä ja lapsista - voisin jopa kuvitella viettäväni osan elämästäni kotiäitinä. "Nainen kuuluu nyrkin ja hellan väliin"-periaatetta en kuitenkaan allekirjoita, sillä kaikki kärjistetyt ääripäät ovat pahasta. + väkivaltaa en tietenkään suvaitse.

Nykyajan kaikkien vähemmistöjen oikeuksia ja perinteisiä arvoja polkevan junan kulkemisvauhti tuntuu olevan sellainen, että tulevaisuudessa me perinteisemmät ihmiset olemme loppujen lopuksi itse vihaisten katseiden alla. Saako tulevaisuudessa enää kasvattaa tytöstään tytön ja pojasta pojan? Ovatko kaikki lelut sukupuolineutraaleja, onko prinsessamekkoja kaupoissa ja onko sellaisessa kulkeva, rusettipäinen balettitanssijatyttö sääliä herättävä näky?
Tietenkään en pakottaisi lastani mihinkään muottiin. Jos hän ilmoittaisi vihaavansa mekkoja ja tahtovansa sotaleluja, selvähän se. Jokainen saa olla sellainen kuin tahtoo. Mutta ennen, kuin ikä tai ymmärrys riittää oman mielipiteen ilmaisuun, eikö olisi okei kasvattaa lasta lähtökohtaisesti sukupuolensa mukaan?