Mainitsin tänään hänelle et löysin yhen nettikaupan miestenosastolta kivoja huppareita ja paitoja ja hänen reaktionsa oli että "saat sitte ite säästää rahat niihi, mähän en sulle osta mitään poikien vaatteita. Mä ostan naisille naisellisia vaatteita ja miehille miehekkäitä". Tähän se sit lisäs viel et "koht sul on varmaa tyttöystävä ku eiks yleensä kaikki poikamaisest pukeutuvat tytöt oo lesboja". En kyenny vastaamaan tähän oikeen mitään ku järkytys oli niin suuri. Miten joku voi sanoo noin omalle lapselleen? Mul tuli siit semmonen olo et se ei varmaan tuu koskaan hyväksyy mua sellasena ku oon. Oon ihan perus naisellisen näkönen blondi tyttö enkä mä haluu olla mitenkää erityisen poikamainen, tykkään käyttää tummia vaatteita ja huppareita ja haluisin venytykset ja lävistyksii ja värjätä hiukset ja mitä kaikkee mut emmätiiä mä oon vaan liian nössö. Pelkään liikaa. Oon lähtösin lestadiolaisesta perheestä ja yli puolet mun suvusta on uskovaisia ja vaik mä ja mun perhe ei enää olla nii niitten ajatukset on vieläki aika samanlaisia mitä lestoilla yleensä on. Jos tulisin kaapista ulos ja näyttäisin siltä miltä haluisin ni aika monet katkasis välit ja saisin siit nii paljo paskaa niskaan etten tiiä kestäisinkö sitä. Kukaan mun kavereist tai lähipiirist ei tiiä millanen oikeesti oon ja tiiän et mun kaverit olis sen asian kanssa ihan fine mut esitän vaan nii päinvastasta mitä oikeesti oon ni se pelottaa mua liikaa. En tiiä mitä oikeen hain tällä avautumisella oli vaa pakko saada tää ulos. Ps anteeks kappalejakojen puutteesta ja sekavuudesta :D koittakaa kestää