[x] pirun syvällistä
[x] kilometriteksti
Satuin tässä keskellä yötä lukemaan päiväkirjaani ja löysin tämän helmen. Nimet muutettu, bustaajat bustaa.
Niin paljon on tapahtunut, ilman että sen on huomannut. Ollaanpa nyt avoimia. Kirjoitan vihdoin kiertelemäti.
Heräsin aamulla aikaisin, koska en halunnut että tulisi pieninkään kiire. Pukeuduin pitkään samettimekkooni ja ihanaan rusettiin. Käsikorun olin laittanut käteeni jo eilen illalla. Siispä heräsin kädessäni painaumat. Laitoin myös kukka-hopeakaulakoruni. Otettuani käsilaukkuni ja Lontoosta ostamani huivin laitoin ripsiväriä ja hiuksiin lakkaa. Kietaisin toisen puolen hiukset taakse ja kiinnitin pinneillä. Lähdin koululle tosi aikaisin, jo kello 07.00. Jalkaani laitoin hiertävät hopeiset sandaalit ja neonkeltaiset legginssit.
Kävellessäni kouluun minut valtasi toivo ja epätoivo samaan aikaan. Toivo nähdä Heikki ja epätoivo menettää hänet kesäloman ajaksi. Kun olin siinä ison kerrostalon kohdalla näin kolme miestä jotka puhuivat kovaäänisesti. He olivat sen verran pelottavia, että päätin mennä alikulkutunnelin kautta. Yksi miehistä sanoi silloin kovaan ääneen ”Ompa nätti tyttö tuolla.” Lähettyvillä ei ollut muita tyttöjä, joten hän tarkoitti minua. Säikähdin aika pahasti ja nopeutin askeliani. En nähnyt loppumatkastakaan ketään muuta mekossa ja jotkut tuijottivat. Vähän nolotti, mutta päätin olla ylpeä ernu.
Astuin sisään koulun ovesta ja kuten tavallista suuntasin katseeni pöydille. Turha vaiva, tiedän ei Heikki siellä ollut. Se vaan on tullut tavaksi. Katsoin myös Hyvää kesää julistettamme. Toivon, että ihmiset huomasivat sen.
Kävelin luokanvalvojanluokan luo ja sain lisää arvostelevia katseita massateineiltä. Olin luokastamme ensimmäinen paikalla. Pian saapuivat nörtit. Kahtaakymmentä vaille Siru ilmestyi paikalle. Oli tosi helpottunut siitä, että hänelläkin oli mekko. Juttelin vähän mekoista hänen kanssaan ja kerroin huutelevista pervoista. Pian myös Veera tuli paikalle ja tuntui jo paljon paremmalta. Emilia antoi odottaa itseään kymmentä vaille asti. Hänen mielestään mun mekko oli aivan ihana. Pian myös luokanvalvoja saapui paikalle. Heitimme tavarat luokkaan ja lähdimme saliin. Istuimme siis jo kasien paikalla. Ei HITTO että otti päähän. >:( Sieltä ei nähnyt Heikkiä. Mutta kyllähän Heikki näkyi vilaukselta kun hän kävi säätämässä jotain siellä. Ja <3 Oli muuten ihan SAIRAAN sulonen puvuntakissa <3<3<3<3<3<3<3<3<3
Mutta koska mä en ikävä kyllä voinut stalkata Heikkiä niin mä stalkkasin sitten siskoa. Se vei mun ballerinat ja iskän kravaatin. Itse juhla koostui musiikista. Suvi-virsi oli heti alkuun. Olisin voinut laulaa… Mutta kukaan muukaan ei laulanut (paitsi solistit) Sitten oli jotain OK kappaleita. Yksi kappale oli todella hyvä. Kaikki toimi ja rumpali oli todella taitava. Sitä oli ilo kuunnella. Joku henkilökuntahiippari piti puheen. Ja ysien todistukset jaettiin. Siinä meni kauan. Sen jälkeen Anna Korhonen piti kliseisen, tylsän puheen. Ja sitten se, mitä olin odottanut. Pitkä Kuuma Kesä. Se on aivan upea kappale. Melkein itkin liikutuksesta.
Ysit sen päätyttyä viskoi ruusuja ja muuta. Juhla päättyi. Ihmiset unohtivat täysin miten heidän piti poistua ja virtasivat minne sattuu. Minua pelotti. Pelotti se, näkisinkö Heikkiä enään. Menimme sitten sinne luokanvalvojanluokkaan. Saatiin todistukset. U mad bro? Sain kympin myös kemiasta ja terveystiedosta???? Keskiarvo 9,18! Mutta joo, enhän mä voinut keskittyä! Odotin vaan, josko pääsisin pois kyttimään jonnekin. Mä aloin melkein hyperventiloida. Kun Emilia huomasi ja Siru ihmetteli ja mä mutisin jotain tyyliin ”mä en nää sitä koko kesänä” Niin Emilia ymmärsi ja sano Sirulle jolla oli vähän kysymysmerkki ilme: ”Heikkiä”. Pian Siru sitten sano mulle: ”Sä taidat tosiaan tykätä siitä.” Niin, tottahan se on.
Kun me poistuttiin luokasta Siru halasi ja toivotti hyvää kesää. Veerakin meni. Mä kävelin vähän niin kun Emilian ja Juuson lähellä ja menin kieltenkäytävälle. Sepon luokan ovi oli kiinni. Jatkoin pihan kautta ”kaappiaulaan” missä näin Emilian. Emilia kerto, että oli saanut annettua Juusolle sävellyksensä. Jäin sitten siihen puhumaan kummia. Stalkkasin avonaisesta salin ovesta, mutta en nähnyt Heikkiä. Kun mä olin jo täydellisen hysteria partaalla niin Heikki tuli yllättäen ulos salista. Mu sydän hyppäsi. NIIN SÖPÖ. Ja Heikki tuli lähemmäs. Sanoi hyvää kesää ja HALASI MUA <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 Niin suloisen rennosti toisella kädellä. Mä yllätyin aika pahasti ja jotenkin painoin naamaani vahingossa Heikin olkapäätä vasten. Mä olisin halunnut olla siinä ikuisesti. Semmoinen läheisyyden tunne on aivan ihana.
Tästähän mä olin unelmoinut koko seiskaluokan :’D Heikkiii mä RAKASTAN SUA <3<3<3<3 Mutta miksi, miksi päästit irti niin pian? :’3 Voiko halista tulla humalaan? Äänestän ”kyllä”. Voi hitto, en olisi oikeesti uskonut. Ikävä kyllä Heikki halasi myös Emiliaa. Mutta-mutta! Minua ensin ^.^ (Tiedän olevani omistushaluinen friikki)(Tiedän, että Heikki ei tunne samoin minua kohtaan)(Ja tiedän, että Heikki on sinkku ;)) Tämän halausepisodin jälkeen suloinen, ihana, ihana, IHANA Heikki kertoi, että on vasta menossa hakemaan todistusta. Ja Heikki väläytti sen megasuloisen hymynsä ja sanoi toivovansa, että ei jää luokalleen, vaikka eilen olikin selvittämätön poissaolo. Ja sanoi, että muuten te saisitte minut kiinni, tai jotain sensuuntaista. Upean hymyn jälkeen Heikki avasi oven ja meni pois, hakemaan todistustaan.
Kun minulla ei ollut enää mitään ihanaa tuijotettavaa sanoin Emilialle: ”Toivottavsti se jäis luokalleen.” Jostain syystä Emilia repesi. ;) Hannakin siinä taisi olla, mutta en välittänyt. Sitten hoipuin (kirjaimellisesti) portaat ylös ja ulos. Siellä olikin kiva ruuhka. Kotimatka oli… Haikea.